sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

LEVI, LAPLAND

 ''Ei loma tuntuisi enää lomalta, jos se olisi liian usein''

Viikko sitten mökin eteisessä ajattelin haikein mielin tämän vuoden huonoa hiihtokautta. Kilometrit jäisivät vähäisiksi, koska ilman yhtään niin sanottua ''treeniä'' olisi mahdotonta päästä haluttuihin kilometreihin. Jouluna kehittelin itselleni koko talven hiihtotavoitetta (300km), siitä ''yllätys yllätys'' jäätiin, mutta täytyy tyytyväinen olla, että edes näihin lukemiin päästiin (94km)
      Lähdettiin lauantai aamuna neljän aikoihin ajelemaan kohti Leviä. Viidettä lapissa vietettyä hiihtolomaamme lähdettiin viettämään vähän uudenlaisiin maisemiin. Ruka ja Luosto alkoi olla jo laduiltaan niin tuttua kauraa. 10 tunnin ajomatkan jälkeen kyllä huomasi autossa istuneensa. Latukartta ja liput Cheekin keskiviikon keikalle käsissäni istuin pöydän ääressä ja mätin rahkaa naamaan... ja toivoin selviytyväni ''ei koulua koko viikkoon- haasteesta''
     Sunnuntaina hiihtokausi saatiin vihdoin ja viimein käyntiin. Ajatuksena oli käydä vain ''vähän'' katselemassa paikkoja, mutta toisin kävi. Iskän reittivalintoihin ei ole luottaminen. 33km:n jälkeen silmissä alkoi jo sumenemaan ja mielessäni ajattelin: ''Tästä jos joskus selviän, niin ladulle en enää lähde..'' Mitenkäs siinä sitten taas kävikään..
     Suunnuntain 35,8 ja maanantain 18km jälkeen oli mitä palkitsevinta loikata Levin elämyskylpylän lämpöiseen porealtaaseen. Löhötä altaassa reporankana ja katselella hihittäviä pikkutyttöjä, jotka vilkuilivat viereisessä altaassa riehuvia poikia =D
      Loppuviikko vierähti ohi aivan liian nopeasti. Keskiviikkona valloitettiin äitini kanssa Hulluporoareena ja lähdettiin ihastelemaan Cheekkiä. Nostamaan tunnelmaa ja jännitystä kohti elokuuta.. Pettymyksen kuitenkin tuotti keikalla olevat muut ihmiset.. Suurin osa oli n. 5v. lapsia, jotka kiukuttelivat vanhempiensa sylissä tahtoen pois. Toinen osa oli innokkaita pikkulapsia, joiden vanhemmat seisoivat kaikkien edessä niin tylsistynyt ilme kasvoillaan, kun olla ja voi. Kaikki ikäiseni ihmiset löytyivät lavan etuosasta.. Siinä vaiheessa toivoin todella olevani vuoden vanhempi..
     Keskiviikkona 26km ja torstaina 15km, Hiihdot loppuivat lyhyeen, mutta silti tyytyväisempi en voisi olla. Viikon aikana sai rentoutua ja siirtää kaikki ajatukset pois koulusta. Sain elämäni takaisin ja saatoin kerrankin käyttää aikaa itseeni. Kuulostaa jopa hieman itsekkäältä, mutta mitään muuta en olisi kaivannut. Tämän viikon aikana on tehty valintoja, pohdittu menneisyyttä ja tulevaa. Jätetty taakse asioita ja tehty uusia suunnitelmia.
     Hyvää loman loppua ja sen alkua! Arki ja uudet haasteet odottavat!
P.s Huomasitteko uuden cosmon? Tutun näköiset proteiini patukat olivat päätyneet lehden sivuille ;)
-Jenna-







 Linja-autolle käyny vähän heikosti..


    

2 kommenttia:

  1. Nyt ku oot saanu rentoutua mitä ihanemmissa maisemissa, inhottavasti hiihdellen, niin toivottavasti jaksat katella mua, tän onneks lyhyen kevätkauden loppuun aikasin heräten :*

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!