BLUE MAXI SKIRT

Vihdoin ja viimein sain kammettua itseni koneen ääreen. Menoa on ollut joka suuntaan ja työt vievät päivästä paljon aikaa, lisäksi tämmöisissä lämpötiloissa ei hirveästi fiiliksiä ole laittautumiselle/asukuvien ottamiselle. Töissä kun hikoilee seitsemän tuntia paksu työpaita päällä ja kun kotiin pääsee, niin ensimmäiseksi sitä lysähtää sohvalle tai ryntää järveen.
          Viikko sitten pengoin juhlavaate kaappia, kun tein uudelle juhlamekolleni, sekä wanhojentanssimekolle tilaa löysin tämän tummansinisen maksihameen. Hame on ties kuinka vanha ja äitini on tehnyt sen itse. Vähän ehkä turhan paksu tälle säälle, mutta ehkä se vielä pääsee ahkerampaan käyttöön.
-Jenna-

BLUEBERRY PIE

Tässä tulee nyt vihdoin ja viimein edellisen postauksen mustikkapiirakan ohje. Teki ainakin meillä kauppansa, niin hyvin, että seuraavana aamuna kun jääkaappiin kurkistin, niin vuossa komeili vain ohut siivu. Täytynee kokeilla vielä joskus uudelleen, kenties pienellä variaatiolla. Onhan mustikka-aika nyt parhaimmillaan, joten kyllä tässä ehtii. Ohje on hyvin simppeli, joten ei tarvitse olla maailman paras leipoja osatakseen pyöräyttää tämän.

Mustikkapiirakka:

Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 prk kermaviiliä (itse käytin Valio päärynä-kinuskirahkaa yhden purkin ja kyllä toimi)
½ dl sokeria
1 muna
1 tl vanilijasokeria
5 dl mustikoita

1. Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka (halk. n. 24-26cm)
2. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri sekaisin. Ei tarvitse vaahdottaa
3. Lisää muna voimakkaasti sekoittaen.
4. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne kahdessa erässä
5. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille
6. Sekoita täytteen ainekset keskenään (ei kuitenkaan mustikoita)
7. Ripottele mustikat pohjalle ja kaada täyte päälle. Tasoita lastalla
8. Paista 200 asteessa uunin alaosalla 30-40min. Jos reunat tummuvat liikaa, laita leivinpaperin palanen piiraan päälle.

FREEDAY

Maantiedon opiskelun jälkeen voinkin nyt siirtyä blogin puolelle ja rustailla hiukan ajatuksia ylös. Vietän tänään ansaittua vapaapäivää ja mikäs sen parempaa, kun aurinko paistaa ja on kerrankin lämmintä. Pyyhe, vesipullo ja arskat mukaan ja rannalle. Kesä on kuitenkin vaan kerran vuodessa ja sisällä ehtii varmasti löhöämään koko pitkän talven.
         Mulle kuuluu oikein hyvää tällä hetkellä. Vaikka töissä on välillä kiire, mutta oikeastaan jopa nautin siitä. Vaikka ei se tiskaaminen ehkä niin houkutettelevalta kuulosta, mutta olen oppinut viime viikon aikana yllättävänkin paljon ja saanut tietynlaista motivaatiota työntekoon. Niinpä voin iloisin mielin lähteä aamuisin ''sorvin'' ääreen ilman ylimääräisiä ketutuksia.
         Seuraavana vapaapäivänä täytynee lähteä metsästämään jostain mekkoa. Näitä juhlia kun tässä taas on (veljen rippijuhlat, serkun häät). Olen epätoivoisesti yrittänyt etsiä sopivaa jo useamman kuukauden ajan, mutta tuloksetta. Joten kysyisinkin teiltä, Millainen mekko olisi toimiva päälläni? Ainoa vaatimus on väri, en tahdo koko mustaa.
         Parina iltana olen rämpinyt takapihalla puolen litran kipon kanssa ja tonkinut mustikkapuskia. En tiedä mitään parempaa aamupalaa, kun tuoreita mustikoita ja kaurapuuroa tai rahkaa! Namii! Mustikoita löytyi kuitenkin niin paljon, että niitä riitti ihan piirakkaan asti :)
-Jenna-

#RIPARI2014

Rankan duunipäivän jälkeen tuntuu hyvältä vähän relata ja istuutua koneen ääreen ja mikäs sen parempaa, kun kerrankin on jotain mistä kirjoitella. Kulunut viikko kuuluu ehdottomasti elämäni top 10:n joukkoon. Sain mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja pitää pitkästä aikaa kunnolla hauskaa ja olla murehtimatta pikkuasioista. Muistin pitkästä aikaa miltä tuntuu oikeasti ELÄÄ!
             Viikon aikana opin tuntemaan niin monia ihania persoonia, mutta myös oma minuuteni sai uusia puolia. Sain vapautuneesti olla oma itseni ja olla vain! Porukka oli niin mahtia ja varsinkin oma ryhmäni<3 Vaikka puheenaiheet raamiksissa meinasivatkin lipsua uhkaavasti hakoteille silti meillä oli ihanaa! Rooli isosena löytyi melko nopeasti, eikä oman veljenkään ''ohjaaminen'' ollut kovinkaan haastavaa. Porukkaa tulee varmasti ikävä, mutta onneksi lähtö leirikeskuksesta ei merkinnyt hyvästejä :)
-Jenna-