THINKING

Tähän paikkaan sopisi armoton valitus aiheesta koulu ja sen mukana tuleva stressi ja ahdistus, mutta taidan hienovaraisesti skipata ja säästää silmiänne...
      Elämässäni on tällä hetkellä menossa sellainen vaihe, ettei mikään jaksaisi innostaa. Tiedän, että koulukirjat odottaisivat kirjahyllyssä ja koe lähestyy uhkaavasti jo tulevalla viikolla tai selätin lojuu huoneeni lattialla ja odottaa treenaajaa. Tahtoisin vain harrastaa syömistä ja jumittua sohvalle rassaamaan kännykkää, mutta ei se oikein niin mene. Jos tavoitteet on muualla kuin 300 kiloisessa amatsoonissa tai koulun läpäisemissä nipinnapin, niin näin ei vain voi jatkaa. Sitä kun vain ajattelee turhankin helposti: ''Kyllä mä huomenna''. Sitten se vaan siirtyy ja siirtyy ja kohta ollaan hujauksessa niissä ''väärissä tavoitteissa''.
      Tässä muutamien viikkojen aikana olen pohtinut, mitä elämältäni oikeasti haluan ja kenelle tässä ylipäätään eletään. Viime viikolla terveystiedon tunnilla käytiin läpi aihetta: mielenhyvinvointi ja nukkuminen. Ihanne tapauksessa pitäisi nukkua 8 tuntia yössään, nähdä kavereita, pitää taukoa koulusta, relata jne. jne. Ryhdyin kotiin tullessani miettimään kyseistä asiaa ajankanssa, kohta kohdalta tajusin, ettei elämäni päde oikein mihinkään kohtaan. En nuku kahdeksaa tuntia, koska en ehdi, kavereita nään lähinnä koulun ja opiskelun merkeissä, koulusta taukoa oli viimeksi heinäkuussa 2013.. Lukion myötä, olen huomannut, että elämäni on rakentunut pelkän koulun ympärille ja miltei kaikissa sosiaalisissa tilanteissa koulu tulee jossain vaiheessa tavalla sun toisella esille. Varmasti ihmiset ovat kyseisen asian huomanneet, jos ovat kanssani keskustelleet. Tulevan kesän ja loman tavoite onkin päästä tästä raivostuttavasta piirteestä irti. (Jos nyt katsotte uudelleen ensimmäisen rivin huomaatte, ettei minun pitänyt puhua koulusta..)
Enää neljä päivää opetusta ja koeviikko, sitten se on ohi!
-Jenna-

p.s Kurkatkaa koostevideo Espanjan reissusta täältä 

SPAIN, ZARAGOZA

Hola,
Vihdoinkin reissusta aletaan selviytyä, vaikkakin viimeisiä univelkoja pitäisi vielä jossain välissä yrittää pois nukkua.Takana on hyvin kokemusrikas, vauhdikas ja opettavainen viikko, joka toi roppakaupalla lisää itseluottamusta ja varmuutta vieraan kielen käyttämiseen. Viikosta jäi loistava maku suuhun, tosin ehkä vaaleanleivän makuinen sellainen, mutta :)
       Viikon aikana kierreltiin Zaragozan nähtävyyksiä, laskettiin koskea, vierailtiin linnassa ja hienostuneemmassa palatsissa, shoppailtiin, vaellettiin, pidettiin hillittömän hauskaa, syötiin aivan liikaa jne. Isäntäperheeni oli aivan ihana ja vanhemmat kohtelivat minua kuin prinsessaa. Perheen Luna- koira sulatti sydämeni, puhummattakaan ihanasta hostistani Soniasta<3. Onneksi näen hänet taas ensi syyskuussa, kun porukka saapuu Suomeen. Jos vertaan tätä matkaa vuoden takaiseen Latvian reissuun, ylitti tämä odotukseni 100-0.
      Espanjan kulttuuri aiheutti hämmennystä moneen kertaan. Ensimmäisen ihmetyksen koin jo saapumisiltana, kun perheeni tuli ottamaan minua avosylin vastaan antamalla poskipusuja. He myöskin kulkivat kengät jalassa sisällä ja söivät kello kymmenen maissa iltaruoan (=lihaa yms. paksua ruokaa). Aamupala tavatkin poikkesivat merkittävästi rakkaasta rahka-marja-sörsselistäni. Monesta varmasti kuulostaa aivan taivaalliselta ajatuksesta syödä aamupalaksi suklaakeksejä, donitseja tai paahtoleipää hillon kanssa. Kyllä minustakin, mutta kun parina aamuna oli näin syönyt, kyllä oli rahkaa jo kova ikävä. Kouluruokaa ei tarjottu, vaan perheet antoivat eväät mukaan, mikä useimmiten tarkoitti vaaleaapatonkia, jonka sisällä komeili kanafilee tai suolalihaa. Erikoisempia ruokia, mitä matkan aikana suuhuni laitoin, olivat lienee simpukkakeitto ja paella kokonaisilla katkaravuilla ja mustekalalla.
       Yksinä reissun kohokohtina mieleen jäi rafting (koskenlasku), sekä hostini konfirmaatio. En ole varmasti koskaan tehnyt mitään niin extremeä, kuin koskenlasku Pyreneiden vuoristossa. Lähtisin samantien uudelleen, niin huippua se oli! Suosittelen! Perjantai ilta menikin sitten katolilaisessa konfirmaatiossa. Olen aina olettanut, että katolilaiset jumalanpalvelukset olisivat kristittyjä tiukempia, mutta jouduin melko nopeasti pyörtämään ajatukseni, kun pop-biisi kaikui kirkossa ja ihmiset yhtyivät taputuksiin.. Shoppailua tuli harrastettua ja niistä saatte kuvia varmasti lähiaikoina.
       Voin lämpimästi suositella Zaragozaa matkakohteena, jos ei ole kiinnostunut turistirysistä tai liian modernista, muttei liian vanhastakaan kaupungista. Rakastuin! Muutenkin tahdon postauksessani korostaa, että jos yhtään epäröit vastaavaan vaihtoprojektiin lähtemistä, niin älä enää. Reissu tulee varmasti olemaan elämän parasta aikaa ja matkan aikana kokee niin paljon asioita, ettei niitä voi turistina ymmärtää. Lisäksi uusia ystäviä tulee varmasti saamaan, nimim. jätin espanjalaiset ystäväni itkien linja-autoon astuessani.. :)

"Muchas gracias Zaragoza y mi espanol amigos"

ZARAGOZA, HERE WE COME!

Huomenna tapahtuu klo 8 lähtö linja-autolla kohti Helsinkiä. En tiedä yhtään mitä reissusta ajattelisin ja kieltämättä pientä hermostuneisuutta on havaittavissa. Uskon (ja toivon), että tulevasta viikosta tulee ikimuistettava ja päälimmäisenä mieleen jää positiivinen fiilis. Mutta nähtäväksi jää.. Viikon aikana päivittelemmme ryhmän yhteistä blogia ja sitä voitte seurata viikon mittaan. Blogiin pääsee tästä
Nyt viimeiset tavarat laukkuun ja iltapalalle. Kääk!
-Jenna-

 Rellan 5 viikkoinen tyttölapsi <3

     

KUULUMISIA

Havaihduin tänä aamuna sängystä kömpiessäni todellisuuteen! Kesälomaan on aikaa enää kuukausi! Neljä vaivaista viikkoa jäljellä ensimmäistä lukio vuotta ja olen mielessäni vieläkin ''vasta aloittelemassa lukiota''. Vuosi sitten ysi luokka oli miltei pulkassa. Hikoilin päättötyön kanssa ja hermoilin tulevia valtakunnallisia kokeita. Silloin sitä ajatteli, ettei aika tästä vaan voisi enää millään nopeutua. Olin väärässä.. Vauhti on kaksinkertaistunut. Viime torstaina kävin moikkaamassa latvialaisia ystäviäni mahdollisesti viimeisen kerran. Kummallinen haikeus iski, kun näki vanhat ystävät (niin suomalaiset, kuin latvialaiset). Onko sen pakko olla mennyttä elämää? Ehkä sen täytyy. En palaa enää takaisin yläasteelle, vaan olen se lukiolainen, vanhempi ja kypsempi Jenna. Parin vuoden päästä näkee, että onko ajatukset samanlaisia lukionkin loppuessa.
       Tuleva sunnuntai on taas yksi merkittävä askel elämässäni. Kun lentokone nousee siivilleen matkalla Barchelonaan 16:ta uuden tuttavuuden kanssa. Eli koko ensi viikon olen Zaragozassa vaihdossa koulun kv projekti ryhmän mukana. Reissuamme voikin seurata erillisesti blogista, jonka osoitteen linkkaan tänne lähiaikoina. Sunnuntaina tapahtuu myös jotain muuta.. Kruunataan uusi Miss Suomi! Pari tyttöä onkin pistänyt silmääni ja salaa toivon jomman kumman saavan kutreilleen sen kirkkaimman kruunun. Finaali siis sunnuntaina livillä klo 20 alkaen. Toivon syvästi, että pystyn katsomaan sen Espanjasta käsin jotenkin.. En millään malttaisi odottaa Suomeen asti, mutta katsotaan. Ajatelkaa! Myös euroviisut ja jääkiekon MM-kisatkin ovat kohta ovella. Malttaakohan sitä millään pysytellä koulukirjojen äärellä, kun telkkarista tulee niin paljon kaikkea.
Aurinkoista vappua!
-Jenna-

Loppuun vielä kuva murusta! Enää vajaa kolme viikkoa<3