Istuidun tietokoneen ääreen pitkästä, pitkästä aikaa. Koeviikko alkaa olla lopuillaan ja opiskelukupla alkaa pikku hiljaa puhjeta. Ja mitä blogiin tulee, kieltämättä jäin hyvin mietteliääksi tajutessani, etten ollut kirjoitellut mitään sitten elokuun. Tietysti elokuu-syyskuu meni kyllä muutenkin sellaisessa koomassa ja hyvin hyvin syvällä siellä kuuluisassa opiskelukuplassa. Kuitenkin jaksan uskoa ja ennen kaikkea, että raataminen palkitaan vielä jossain vaiheessa. Toivon mukaan Paviljongin lavalla seistessä päättötodistus ja lakki kourassa voisi olla edes hetken aikaa tyytyväinen siihen mitä on aikaan saanut ja kuinka paljon sen eteen on aikaa ja vaivaa nähnyt.
Täydellistä vastapainoa opiskeluille on tarjonnut urheilu. Kun elokuussa monen vuoden haaveilun jälkeen vihdoin ja viimein salikortin hankin, en olisi voinut kuvitella kuinka paljon siihen tosissaan voi hurahtaa. On niin rentouttavaa laittaa kuulokkeet korville, spotify auki, musat soimaan ja tunniksi riehumaan. Se tunne, kun saa puristettua viimeiset toistot, vaikka tekisi mieli jo luovuttaa tai seuraavan päivän lihasten arkuus. Kuulostaa ehkä lievältä masokismilta, mutta tekee mielettömän hyvää niin fyysisesti, kuin henkisestikin.
Olen kuullut monesta suusta, että viimeisestä lukiovuodesta kannattaa nauttia. Vaikka se vaatii hermoja, aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta myös antaa yllättävän paljon ihan elämän kannalta. Asioiden aikatauluttaminen ja asioiden tärkeysjärjestykseen laitto ovat tulleet ehkä liiankin tutuiksi. En kiellä etteikö ennen kuutta herääminen välillä nyppisi. Puhumattakaan siitä tunteesta, kun tahtoisi osata ja voisi osata asioita, jos olisi vaan skipannut Unelmien Poikamiehen ja opiskellut ruotsin sanoja vielä hitusen enemmän. Monet varmasti ajattelevat, etten omista muuta elämää ja olen omistautunut täysin koululle. Kieltämättä siltä se aika ajoin tuntuukin. Onneksi ympärillä pyörii ihmisiä, jotka saavat muistamaan, mikä se tärkein asia elämässä onkaan. En vaihtaisi mihinkään Ben&Jerry's jäätelötreffejä tai kotirouvan leikkimistä. Ympärillä olevat ihmiset tekevät tästä elämisen arvoista :)
Tässä hieman ajatuksen poikasta. Edessä on isoja juttuja ja päätöksiä. Tulevaisuus ja koulun loppuminen häämöttää aivan nenän edessä. Suunta ei aivan kirkkaana mielessä täysin ole, vaikka vaihtoehtoja onkin. Kuten varmasti olette huomanneetkin, kuvat ovat viime aikaisia leipomuksia. Rakkaus leivontaa kohtaan ei ole kadonnut, eikä varmasti kovin helposti katoakaan.
Ihanaa loppusyksyä!
-Jenna-
