PALUU BLOGIN PARIIN

 En suunnitellut pitäväni yli puolen vuoden kirjoitustaukoa, mutta sinne se näköjään lipsahti. Tuntuu, että viimeisen puolen vuoden aikana ei ole tapahtunut juuri mitään erityistä, mutta kun aikaa alkaa kelaamaan lähemmäs kesän kuukausia, sitä tajuaa, että todellisuudessa koko arki on mennyt uusiksi. Muutto pääkaupunkiseudulle tapahtui helmikuun lopussa, jolloin työstin gradua ja yritin räpiköidä etäopiskellen loppuja erityispedagogiikan opintoja kasaan. Huhtikuussa matkustin perheeni kanssa perinteisesti Lappiin hiihtämään, jonka jälkeen jäin Keski-Suomeen kuukauden ajaksi suorittamaan viimeisen harjoittelun. Tuo harjoittelu mullistikin opinto- ja urapolkuani merkittävästi, ja aloin aktiivisesti pohtia erityisopettajan ammattia vaihtoehtona. 

Toukokuun lopussa suunnittelin syksyn työkuvioita ja oikisopintojen yhdistämistä, jolloin törmäsin osa-aikaiseen erityisopettajan pestiin. Työ oli kuin tehty juuri omaan tilanteeseeni sopivaksi. Tulin valituksi tehtävään ja olen tehnyt elokuun alusta töitä erityisopettajana. Tiesin, että työ ei varmasti päästä helpolla ja oikeassa olin. On ollut ilo huomata, kuinka paljon hyötyä kaikesta aiemmin kerryttämästäni työkokemuksesta onkaan ollut. Intensiiviseen työtahtiin oli ehtinyt tottua ravintolassa tehtyjen työvuosien aikana. Ajattelin kirjoittaa opetustyöhön liittyen täysin oman postauksensa, ja keskittyä tässä kuulumisten päivittämiseen. 

Opintojen osalta suunnitelmat menivät jonkin verran uusiksi alkuperäisestä aikataulusta. Gradun piti olla valmis toukokuussa, mutta erinäisten seikkojen vuoksi sain työn palautettua vasta lokakuussa. Mutta se on palautettu! Mikä helpotus. Tällä hetkellä työ on ollut 1,5kk tarkistuksessa ja ehkä kahden viikon kuluttua saan siitä palautteen ja pääsen vihdoin hakemaan tutkintoa. Tällöin okl tulee virallisesti suoritetuksi ja voidaan aloittaa shampanjalasien kiillottaminen! 

Julkisoikeuden opintojen puolesta eteneminen vaikuttaa aika hyvältä. Olen saanut tälle syksylle tehtyä pari tenttiä ja kaksi kurssia olisi vielä suoritettavana ennen joulua. Täysin erilaisen tieteenalan opiskelu kasvatustieteiden jälkeen on ihanaa! Olen kaivannut hurjasti tietynlaista täsmällisyyttä ja mahdollisuutta ns. oikeisiin vastauksiin. Tätä odotin kokonaisen vuoden ja nyt vihdoin ja viimein pääsen täysillä keskittymään oikisopintoihin. Joka kerta, kun työssäni kohtaan tapauksen, jossa on hyötyä juridisesta osaamisesta, taputan itseäni olkapäälle. Vaikka toinen tutkinto tuottaakin työtä, mutta olihan se nyt älyttömän hyvä päätös. 

Kaikenkaikkiaan uudenlainen arki on ollut todella jees. Kyllä sitä vaan pärjää, kun jaksaa yrittää ja antaa mahdollisuuden uusille asioille. Palataan asiaan pian!

-Jenna

YSTÄVÄKIRJA-HAASTE

Kouluasioiden ja arkisten juttujen sekaan mahtunee myös hieman erilaista sisältöä, nimittäin tänään vuorossa on ystäväkirja-haaste! Edeltävästä tämänkaltaisesta postauksesta on aikaa, joten onkin jo hyvä hetki uudelle. Sen kummempia selittelemättä, olkaa hyvät! (Idea bongattu Iidan matkassa- blogista)

(Postauksen kuvat on ottanut taitava Kari Leo viime kesän Jyväskylän mallit ja valokuvaajat mallikuvausilta tapahtumassa. )

Ikä: 24 vuotta eli vuosimallia -97

Kuinka pitkä olet: Suurinpiirtein 172cm, jollei teinivuosien jälkeen ole suuria muutoksia tapahtunut. 

Silmien väri: Vihertävät ne taitavat olla. Ainakin punertavat silmämeikit toimivat erinomaisesti. 

Koulupolku: Valmistuin Schildtin lukiosta (entinen Cygnaeus-lukio) vuonna 2016. Opiskelin vuoden Itä-Suomen avoimessa yliopistossa yhteiskuntaopin opettajan pätevyyttä. Aloitin yhden välivuoden jälkeen vuonna 2017 luokanopeopinnot Jyväskylän yliopistossa. Vuonna 2020 sain pääsykokeen kautta tutkinto-oikeuden Itä-Suomen yliopistoon julkisoikeuden tutkinto-ohjelmaan. Minusta tulee (toivottavasti) KM & HTM. Kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja, erityisluokanopettaja, erityisopettaja, yhteiskuntaopin aineenopettaja, hallintotieteen maisteri ja mitä luultavammin hallinto-oikeuden asiantuntija. 

Keskiarvo: Peruskoulun päättötodistuksessa lukuaineiden keskiarvo taisi olla 9,58 ja jos nyt en täysin väärin muista, niin lukiossa kurssien keskiarvo oli 8,5 pintaan. 

Viihdyitkö koulussa: Nooh, jos tästä on jonkinasteinen ammatti tulossa, niin vissiin vähän liiankin hyvin... :D

Kuva: Kari Leo

Kotielämiä: Vanhemmillani asustaa 10-vuotias Cairnterrieri Rella. Omassa kodissani ei valitettavasti lemmikkejä tällä hetkellä ole. Toivottavasti tulevaisuudessa!

Lempiväri: Turkoosi on ollut pitkään yksi suosikkiväreistäni, mutta se on saanut pari vahvaa haastajaa nimittäin burgundyn punaisen ja vihreän. 

Onko sinulla sisaruksia: Kyllä on! Pari vuotta nuorempi pikkuveli ja ehkä miellän myös puolisoni sisarukset jonkinlaisiksi ''varasisaruksiksi'' 

Pidätkö sukulaisistasi: Sukuni on melko iso, joten sukulaisia on melko paljon. Myös ikäerot on tosi suuria esimerkiksi moniin serkkuihini, joten en välttämättä tunne kunnolla kaikkia, mutta ihan hyvissä väleissä kyllä ollaan.  

Lempi vuodenaika: Sanoisin, että kevät ja kesä. On parasta, kun luonto herää talven jälkeen kukoistamaan ja valon määrä lisääntyy. 

Paras lukemasi kirja: Inhoan näitä paras jossain- kysymyksiä, koska on todella vaikeaa valita vain yhtä. Mutta valitsen tähän Harry Potter ja kuoleman varjelukset, koska kyseinen kirja on aikanaan innostanut alakouluikäistä minua lukuharrastuksen pariin. 

Paras näkemäsi elokuva: Riippuu kategoriasta ja tunnelmasta, mutta valitaan tähän Tähtiin kirjoitettu virhe (Fault in our stars), joka saa kyynelkanavat auki joka kerta. 

Lempiyhtyeesi: Olen musiikkimaultani melko kaikkiruokainen, mutta ehkä radiokanavista valitsen todennäköisimmin Suomipopin. Joten sanotaan vaikkapa Haloo Helsinki. 

Mikä biisi soi nyt: Haha! Fiilistelen High School Musicalin biisejä throwback- hengessä, joten menossa on kolmannen elokuvan soundtrack.  

Kuva: Kari Leo

Mitä rakastat: Pitkiä keskusteluja ystävien kanssa, rauhaa veden äärellä, kesäiltoja, hyvää ruokaa, onnistumisen tunnetta. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. 

Mitä inhoat: Hmm.. En erityisesti pidä ''siipeilystä'' eli että joku saavuttaa muiden kustannuksella itselleen jotain hyvää. Tai jos joku syyttää muita omasta tilanteestaan ilman syytä. 

Mitä odotat tällä hetkellä: Graduprosessin loppuun saamista ja poikkeusajan päättymistä. 

Harrastatko liikuntaa: Kyllä! Pyrin liikkumaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Talvisin tykkään hiihtää ja pelailla sulkapalloa.Kesäisin lenkkeillä ja golfata. 

Soitatko mitään soitinta: En ikävä kyllä. Okl:ssä jouduin opettelemaan pianon alkeet ja sitä taitoa olisi kyllä kiva ylläpitää.

Mitä harrastuksia sinulla on: Tällä hetkellä neulominen ja lukeminen. Leipoa haluaisin vielä useamminkin. 

Mikä kamera sinulla on: En omista tällä hetkellä erillistä kameraa, vaan kännykällä mennään.

Syötkö suklaata: Voi kyllä! Mikään kovin herkku se ei ole, mutta Kinderin Maxi-patukat vievät kyllä kielen mennessään. 

Suklaa vai salmiakki: Helppo! Salmiakki ehdottomasti. 

Lempijäätelö: Pehmis kinuskikastikkeella tai sitruunalakritsijäätelö.

Sauna: Tykkään kovasti ja toivonkin, että seuraavassa asunnossa on jälleen oma sauna. Ihan ehdoton juttu. 

Paras paikka, missä olen käynyt: Tää on tosi vaikea, koska parhaus riippuu näkökulmasta. Mutta koska pidän espanjalaisesta kulttuurista sanotaan Zaragozan kaupunki Pohjois-Espanjassa. Koskenlaskua Pyreneillä en koskaan unohda. 

Maa, johon haluaisit matkustaa: Kun on työskennellyt neljä vuotta ranskalaisessa ravintolassa, niin on Ranskassa päästävä joskus käymään. Myös Yhdysvallat ja Austraalia kiehtovat. 

Meikkaatko kouluun: Kun opetus oli läsnä, niin kyllä. Näin etäaikana en ole meikannut. Harkkaan tai töihin mennessä käytän kyllä meikkiä. Tosin meikkaustyylini on melko kevyt, joten kulmat ja ripset yhdistelmä on usein riittävä. 

Kuva: Kari Leo

Kadutko jotain: On toki yksittäisiä pieniä tilanteita, joissa toivoo, että olisi toiminut tai sanonut eri tavoin, mutta suuremmassa mittakaavassa, en kyllä kadu mitään. 

Haluaisitko muuttaa jotain itsessäsi: Ei haittaisi, vaikka joskus osaisi ottaa rennosti ja olla kasaamatta järkyttävää työmäärää ympärilleen. Eli vähempi on enemmän- asenteen omaksuminen olisi joissain tilanteissa ihan kohdillaan. 

Lempijuhlasi: Sanotaan juhannus. Keskikesässä on omaa taikaansa. 

Välitätkö muiden mielipiteistä: Kyllä välitän ja mitä läheisemmästä ihmisestä on kyse, niin sitä enemmän.

Mistä ostat vaatteesi: Olen ostanut viime vuoden aikana todella vähän uusia vaatteita, mutta ehkäpä H&M, Cubus jne. 

Tuomitsetko muut ennen kuin tunnet: Vaikea kysymys. Opettajankoulutuksen myötä olen oppinut kohtaamaan ihmiset ihmisinä huolimatta esimerkiksi taustalla vaikuttavista tekijöistä. Eli pyrin olemaan mahdollisimman avoimin mielin kaikkia ihmisiä kohtaan, mutta totta kai kohtaan myös ennakkoluuloja ajattelussani, jotka pyrin murtamaan heti niiden tullessa kohdalle. 

Mistä haaveilet: Matkustamisesta, omakotitalosta, urasta ja perheestä. 

Mitä teet tänään: Pian käyn nukkumaan, mutta huomenna edessä siintää käyttäytymiskurssin tentti ja esteettömien oppimisympäristöjen viimeinen seminaari. Lisäksi ohjelmassa litterointia ja oppituntien suunnittelua. 

Kiitos, kun luit postauksen! Oliko kaikki jo ennestään tuttua vai tuliko jotain uutta infoa?

-Jenna 

TERVEISIÄ GRADUKUPLASTA

 Huuh! Viimeiset kolme kuukautta ovat pitäneet sisällään jos jonkinlaista touhua. Helmikuun lopussa luovuin Jyväskylän tukikohdastani ja siirsin asuinpaikkani pääkaupunkiseudulle. Näin henkeen ja vereen maalaistyttönä, oli tämä muutos melko iso, mutta onneksi nykyinen asuinpaikkani on kuitenkin suhteellisen pieni, joten kyllä tännekin on kotiutunut. Jyväskylästä lähteminen oli haikeaa, mutta siihen tilanteeseen, ratkaisu oli paras ja kyllä Keski-Suomeen vielä todennäköisesti palaan. Nyt hetkeksi nokka kohti uutta ja muutaman vuoden päästä voipi sitten palata. 

Jos meneillä ei olisi poikkeusaikaa, en varmasti olisi vielä muuttanut, mutta kun opiskelupaikkakunta on tällä hetkellä sohvan nurkassa läppäri sylissä kera sohvatyynyt ja puikot, niin eipä asuinpaikkakunnalla siitä näkökulmasta ollut merkitystä. Tosin etäopiskelu yhdistettynä kahden hengen talouteen ja yksiöön ovat tuoneet jopa hulvattomia kontrasteja arkeen. Parveke ja kylpyhuone eivät olekaan hullumpia paikkoja zoom-tapaamisille. 

Etäopiskelu on kestänyt nyt yli vuoden ja pientä kisaväsymystä meinaa olla täälläkin ilmassa. Kuinka sitä kaipaakaan lounashetkiä ja herkullisia keskusteluita ennen demon alkamista. Tilannetta kuitenkin aavistuksen helpottaa erityispedagogiikan harjoittelu, jossa pääsee (toivottavasti) taas pitkästä aikaa konkreettisesti luokkaan. Uskon saavani siitä runsaasti energiaa kohti viimeisen okl lukukauden rutistuksia. Lisää iloa ja energiaa on tuonut myös vahvasti pinnalle noussut neulontaharrastus. Nyt puikoilla jo toinen islantilainen villapaita. 

Niin hullulta kun se kuulostaakin, niin kova tavoite on, että tämä kuluva kevät olisi todellakin viimeinen lukukausi opettajankoulutuksessa. Realistista se toki on, mutta kyllä hommaa vielä on eli helpolla ei tälläkään kertaa päästä. Gradun aineisto on kerätty ja nyt työn alla on sen kirjoittaminen sanasta sanaan tekstimuotoon ja analyysin tekeminen. Olen todella ylpeä aineistostani, niin herkullisia keskusteluja kävin kaikkien henkilöiden kanssa, että en oikeastaan malta odottaa, että pääsen todenteolla käsiksi työhön. Onneksi aihe on motivoiva, niin tutkielmaa jaksaa varmasti työstää.

Oikisopinnoille kuuluu myös hyvää ja olen jo nyt päässyt tavoitteeseeni ensimmäisen vuoden suhteen. En malttaisi odottaa tulevaa lukuvuotta, että pääsisin kunnolla sinne kiinni. On ollut ilo huomata jo ensimmäisen vuoden kohdalla kuinka palaset lapsi- ja koulutusoikeuden kysymyksissä loksahtelevat paikoilleen ja kuinka nämä kaksi tieteenalaa tukevat toisiaan. 

Blogia en ole jättämässä, joten toivon, että seuraava postaus ilmestyisi aavistuksen lyhyemmällä välillä kuin nyt! Jos kysymyksiä herää, niin laita rohkeasti kommenttia.

Kiitos, että luit :)

-Jenna