ÄKKISYVÄÄ

Tätä tekstiä aloitellessani Spotifysta alkoi soida muutaman vuoden takaisen Idols- voittaja Mitra Kaislarannan kappale Äkkisyvää, joka sanoillaan herätti ajatukseni. Kappale kuvasi yllättävän hyvin tämän hetkisiä mietteitäni. Käynnissä on tuhat ja yksi asiaa, joita pitelen käsissäni. Suurin osa näistä asioista on vieläpä ryhmätöitä, mikä tarkoittaa sitä, että olen asiasta vastuussa itseni lisäksi myös kaikille muille ryhmäläisilleni. Kyllä on huomattavissa, että marraskuu lähestyy, sillä tunnetusti se on maaliskuun ohella yliopisto-opiskelun kiireisimpiä kuukausia. Mutta hyvällä aikataulutuksella kaikki on tähänkin asti saatu hoidettua, joten kyllä se tästä.

Edellisen postauksen jälkeen on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Ensinnäkin olimme noin viikon verran reissussa, josta on tulossa oma postauksensa pian tämän jälkeen. Sitten onkin menty aika täyttä päivää erinäisten hommien parissa. Opettajaopinnoissa on tällä hetkellä käynnissä laadullisia tutkimusmenetelmiä, vuorovaikutusta ja oppimista, kandiseminaaria, liikuntaa kahdenkin eri kurssin muodossa, englantia, sekä äidinkieltä. Avoimen puolelta olen huhkinut yhteiskuntaopin teemaseminaarin kimpussa, joka alkaa hiljalleen olla valmis, joten joulukuulle olisi vielä jäljellä palanen taloustieteitä. Totta kai sitä on vielä ''pitänyt'' kaiken tuon päälle tehdä töitä hieman enemmän, kuin heinäkuussa... Silti jollain ihmeen keinolla olen ehtinyt osallistua opiskelijakemuihin, ollut kohtuu kiva tyttöystävä ja nähnyt perhettä. Joskus voisi todellakin höllätä, mutta joulukuussa ei sitten olekaan enää kouluasioita, joten kuukausi vielä ennen seuraavaa lomaa.

Vaikka hoppua on pitänyt, mukaan on mahtunut myös todellista intoa ja inspiraatiota. Tähän kategoriaan menee ehdottomasti kandi. Keväällä voi olla toinen ääni kellossa, mutta nyt innostun vain koko ajan enemmän, mitä enemmän sitä pääsee käsittelemään. Tulen siis kirjoittamaan tutkielmani uskonnon vaikutuksesta nuoren koulutusvalintaan. Erityisesti tässä prosessissa kiehtoo aineiston keruu ja mitä kaikkea sieltä voikaan vielä saada irti. Nyt kun seminaari on alkanut ja olen päässyt jakamaan ajatuksiani muiden ryhmäläisteni kanssa, niin koko ajan olo tulee varmemmaksi sen suhteen.
          Lokakuun puolessa välissä juhlittiin ainejärjestömme 54-vuotisjuhlia. Sain kunnian olla mukana suunnittelemassa kyseisiä juhlia ja oli todella mukava nähdä oman panostuksensa jälki näissä kemuissa. Kun 2016 keväällä oli ensimmäisen kerran vuosijuhlilla, en ajatellut, että pääsisin vielä joku päivä itse näitä järjestämään, mutta niin tuli sekin päivä. Bucketlistiin taas uusi rasti.

Vujukuvat yläpuolella: Markus Ketola

Onko jotain mistä haluaisit minun kirjoittavan? Heitä kommenttia!
-Jenna

UUSI LUKUVUOSI

4kk:n ''kesäloma'' sai vihdoin päätöksensä, kun luennot käynnistyivät tänään. Olen koko kesän odottanut tätä tulevaa vuotta ja sitä tunnetta, kuinka pääsee jälleen käyttämään aivoja täydellä kapasiteetillaan. Ennen kaikkea tapahtuu paluu arkeen ja jonkinlainen rytmi saapuu taas tähänkin elämään. Olen hyvin luottavainen tämän vuoden suhteen ja tiedossa on, että paljon tulee taas opittua. Henkisesti vaikeita hetkiä tulee varmasti olemaan. Mielessä tämän suhteen ensimmäisenä lähinnä mielessä musiikin toinen kurssi ja kielikurssit. Toisaalta, jos yhdestä vuodesta selviää, niin eikös se toinen ole jo helpompi?

Postauksen kuvat on napattu kesän ajalta ja samalla pääsette näkemään vilauksen kuluneeseen kesääni.

Kuvaaja: Lauri Hilliaho

 Tuleva lukuvuosi näyttää paperilla raskaammalta, kuin edellinen, mutta lopputuloksen tietää sitten viimeistään tulevana keväänä. Kunnianhimoisena tavoitteena olisi saada opinnot siihen vaiheeseen, että kolmannelle opiskeluvuodelle jäisi jäljelle kandidaatintutkinnosta ainoastaan toinen harjoittelu. Tämä tarkoittaa sitä, että edessä siintävät loput monialaiset opinnot, kasvatustieteen aineopinnot ja näiden yhteydessä kanditutkielma, sekä tietenkin ''ystäväni'' kielikurssit. Helppoa siitä ei missään nimessä tule, mutta kuitenkin sen verran pitää olla itselleen armollinen, että ei ole maailmanloppu, jos yksittäinen kurssi jäisikin kolmannelle vuodelle harjoittelun seuraksi.

Mutta palataan hetkeksi vielä menneeseen kesään. Ennen kaikkea olen yrittänyt kaiken vapaa-aikani rentoutua. Ylempänä totesin, että on aivan ihana päästä käyttämään taas aivokapasiteettiaan hyväksi, sillä rennon kesän seurauksena tuli katsottua parisen hömppäsarjajaksoa liikaa, joten ainakin aivot ovat saaneet tarvitsemansa loman.

Onnekseni kesä ei kuitenkaan ihan vielä ollut tässä, kun sunnuntaina aloitan vielä yhden kesälomaviikkoni ja suuntaamme noin viikoksi Espanjan auringon alle. Eli hetken aikaa painetaan sitä keskimmäistä poljinta, jonka jälkeen tykitetään koulua täysillä eteenpäin. Siinä ohessa kaadetaan vähän viiniä lasiin ja kannetaan pihviä pöytään, sekä ulkoilutetaan haalareita. Upea vuosi varmasti jälleen tulossa.

Postauksen loppuun haluan laittaa vielä kuvia Cheekin viimeiseltä keikalta. Ostin liput äidilleni joululahjaksi ja myös velipoika lähti matkaan mukaan. Keikka kieltämättä oli upea kokemus ja sai kyllä ajattelemaan omia unelmiaan ja kuinka kaikki on mahdollista, jos on valmis näkemään aikaa ja vaivaa niiden eteen.

Kiitos, kun luit tänne asti! Palataan taas pian asiaan
-Jenna
   

POIKAYSTÄVÄ VASTAA

Olin pitkään miettinyt, että haluaisin toteuttaa postauksen, jonka tekisin jollain tavalla yhdessä Veikon kanssa. Hetken googlailun jälkeen törmäsin poikaystävä vastaa- postauksiin ja niistä inspiroituneena ajattelin nyt toteuttaa vastaavan. Joten tässäpä tulee!

1. Missä olette tutustuneet?

Veikko: Papinniemessä riparilla. Olin viimeistä kertaa yövalvojana, ja Jenna ainokaista kertaansa isosena 

Jenna: Olen nähnyt Veikon aikanaan ensimmäisen kerran, kun heidän lukiostaan tultiin koulullemme tanssimaan wanhojen tansseja. Mutta kyllä, tuolla rippileirillä tutustuimme ja juttelimme ensimmäisen kerran.

2. Jos Jenna katsoo tv:tä/Netflixiä tms., mitä siellä todennäköisesti pyörii?

V: Unelmien poikamies, unelmien poikamiestyttö, Temptation Island, hääohjelma, kakkuohjelma, leivontaohjelma, hääohjelma, kakkuohjelma, kokkiohjelma.. ja kaikkien eri maiden versiot. Yritän saada sen vielä joskus kokeilemaan jotain ei-reality/hömppäsarjaa, mutta Game of Thrones oli kuulemma liian jännittävä 😐

J: Eeh.. No tunnustan, että olen aikamoinen hömppäsarjojen ystävä, mutta mahtuu mukaan onneksi myös joskus rikossarjoja ja dokumenttejakin.

3. Minkä kastikkeen hän valitsisi salaattiinsa? 

V: Mitä näitä nyt on.. Sellanen caesar-salaatin peruskastike? 😄 Kebab-kastikkeet on mulle salaatinkastikkeita tutumpia, joten vastataan kermaviili, valkosipuli, tai taco. Balsamicoa menee Jennan salaattiin harvakseltaan.

J: En itse asiassa oikeastaan käytä salaatinkastikkeita, mutta jos jotain niin perinteinen valkosipuli tai Thousand island. 

4. Jennan inhokkiruoka?

V: Maksalaatikko 

J: Bingo!

5. Menette ulos illalliselle ja drinkeille. Mitä hän todennäköisesti tilaa?

V: Me ei kyllä ikinä mennä "illalliselle ja drinkeille", vaan joko yksille istuskelemaan tai illalliselle. Baarissa tuo tilaa lähes aina GT:n, mutta Savion lavalla kelpaa siiderikin.  

J: Veikko on ihan oikeilla jäljillä, sillä GT on lempidrinkkini, mutta kyllä ruoan kanssa saatan nauttia esim. lasillisen punaviiniä tai kuohuvaa.

6. Jennan kengän koko?

V: 40-41.

J: 40 

7. Jos hän keräilisi jotain, niin mitä se olisi?

V: Jotain ihan älytöntä 😄 Tyyliin korkokenkiä, joiden orastava keräily on muuten jo hyvällä alulla.
J: Korkokengät kuulostaa kyllä houkuttavalta ajatukselta, mutta varmaan keräilyn kohde olisi kuitenkin kolikot. Meillä oli n. 10 vuotta sitten veljeni kanssa kova eri maiden kolikoiden metsästys käynnissä ja se oli oikein hauskaa puuhaa.

8. Mitä Jenna voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
V: Oispa rahkaa (eli rahkaa).

J: Kieltämättä sitä on tullut syötyä lähes päivittäin jo aika monen vuoden ajan 😅

9. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

V: Jennan soittolistoilla taitaa olla lähinnä suomipoppia. Yleisesti Jenna on kyllä musiikin suhteen aika kaikkiruokainen :)

J: Jep! Arvostan musiikissa hyvää melodiaa ja lyriikkaa, joten genrellä ei sinäänsä väliä ole. Suompoppia tulee kuunneltua ehkä enimmäkseen, mutta kyllä sinne kaikenlaista muutakin mahtuu.

10. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

V: Jännittävistä ja pelottavista. Mitä enemmän verta, sen parempi. Just katottiin American Psychot kolmatta kertaa läpi. (Joo eli sellaiset ihmissuhdedraamat ja romanttiset elokuvat on oikeasti niitä, mistä Jenna pitää. Yhteisen ja kiinnostavan leffan valinta on joskus uskomattoman hidasta). 

J: 😅 

11. Minkä väriset silmät Jennalla on?

V: Vihreät (tää kysymys oli vaaran paikka).

J: Jep näin on :)

12. Asia mitä usein teet, mistä hän ei pidä?

V: Pyydän Jennaa kertomaan vitsin 😄

J: Tähän kohtaan olisin keksinyt itse helposti pari muutakin vaihtoehtoista asiaa, mutta tuo vitsien kertominen on kyllä yks. Useimmiten tuo pyyntö esitetään silloin, kun istutaan autossa ja ei keksitä mitään ihmeellistä keskustelua. Kuulemma kaksi mummoa meni mustikkaan- vitsi ei kelpaa 😂

13. Missä hän on syntynyt?

V: Saviolla (Jyväskylä).

J: Kyllä

14. Jos leipoisit Jennalle syntymäpäiväkakun, millainen se olisi?

V: Epäilyttävän näköinen ja -makuinen. Kenties jopa konditoriasta haettu. Jenna tykkää kyllä voileipäkakuista, juustokakuista ja suklaa/mustikkakakuista.. ainakin.

J: Haha oikein meni! Kermakakut ei kuulu omiin suosikkeihin, joten hyvin tiedetty.

15. Minkä parissa hän viettää mielellään useita tunteja?

V: Jenna on kausiluontoinen ihminen, ja kun se innostuu jostain, se jaksaa käyttää aikaa sen parissa vaikka kuinka. Esimerkiksi haalarimerkkien ompeleminen on kuulemma rentouttavaa puuhaa (en valita, nyt paljastuu totuus mun haalarimerkkien kiinnityksestä 😄). Villasukkien neulonta ja leivonta ovat myös juttuja, joiden parissa Jenna viettää mielellään aikaa. Ja on se tämän blogin kirjoittamiseenkin jokusen tunnin käyttänyt :-).

J: 😂😂 

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

V: Jenna on ihan älyttömän taitava leipomaan ja tietää viineistäkin paljon. Käytännön asioissa / arkisissa ongelmatilanteissa Jenna ei koskaan jää toimettomaksi, avuttomaksi tai luovuta, vaan löytää aina keinon haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi, mikä on piirre, mitä arvostan todella paljon. Jenna on myös erityisen taitava laittautumaan ja lähtemään liikkeelle nopeasti, kun tarve sitä vaatii. 😏😸

J: 💓

17. Mikä on oudointa ruokaa, josta hän pitää?

V: Rahka on vastattava tähänkin. Kai se on omenasoseeseen ja marjoihin sekoitettuna terveellistä, mutta ei kovinkaan houkuttelevan näköistä.

J: Mä olisin itse ehdottanut tähän ehkä hernekeittoa, jota tykkään syödä juuston kanssa, mutta kai se rahkaomenasose- settikin on outoa.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

V: Hiusharja, pompula, käsirasva ja puhelin.

J: (Veikko kävi kurkistamassa mun käsilaukkuun ennen tähän vastaamista)

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

V: Mites tämän nyt muotoilisi.. Jennan poikaystävä saattaa joskus sen ärsyyntymiseen asti huomautella sitä kirjoitusvirheistä, kysellä siltä perusteluita mielipiteille ja tekemisille ja pyytää sitä valitsemaan, mitä tehdään 😜. Lisäksi pyykki- ja vaatesotkut kotona toimivat tässä hyvin.

J: Yhyym... 

20. Entä iloiseksi?

V: Yllätykset ja onnistumiset. Pöytään katettu valmis aamiainen saa Jennan yleensä ilahtumaan :).

J: Veikko on kyllä ihan huippu aamiaisen laittaja. On ihan parasta herätä aamulla tuoreen sämpylän tuoksuun ja kömpiä aamupalalle valmiiseen pöytään (Ei, tää ei sitten ole joka aamuista). Niistä kyllä toden totta ilahtuu kovasti joka kerta.

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

V: Jenna ei sinänsä taida "fanittaa" ketään, mutta joitakin kokeneempia missi- ja mallimaailman toimijoita tuntuu arvostavan. En sitten tiedä, ovatko ne näitä "julkisuuden henkilöitä", mutta ehkä tämä ei ole oikea forum käydä keskustelua siitä 😏. Kirjoittaessani tätä Jenna lukee Aki Hintsan Voittamisen anatomiaa, olisikohan Hintsan ihailu parhaillaan tarttumassa?

J: Joo ei mulla mitään semmosta yksittäistä fanituksen kohdetta ole. On toki paljon yhteiskunnallisia vaikuttajia joita arvostan, sekä myös jonkin verran näitä Veikon mainitsemia missi- ja mallimaailman ihmisiä, joiden elämänasennetta ihailen. Hyvänä esimerkkinä Lotta Näkyvä ja Karita Tykkä.

22. Millainen hän on tyttöystävänä?

V: Huomaavainen, tasapainoinen, luotettava, vakaa ja tunteikas. Mua kohtaan erityisen pitkäjänteinen ja ymmärtäväinen. Jennan kanssa on helppoa hoitaa yhteisiä asioita ja sopia arjen kysymyksistä.

J: 💗

23. Mikä on hänen uusin villityksensä?

V: Jenna on aika tasapainoinen, sillä ei kovin vahvoja "villityksiä" ole. Tän kesän juttu on ollut kyllä kukkamekot, joita on kaappiin ilmestynyt muutamia.  Lisäksi tän kesän aikana Jenna on ruvennut käymään mun seurana golfkentällä, eli kun lähden illalla pelaamaan itsekseni ysin, Jenna lähtee ulkoilumielessä seuraksi lenkille, kävelemään kentän ympäri, vaikka ei pelaakkaan. Jenna pärjäisi kyllä kentälläkin hyvin, jos vain uskaltaisi ottaa mailat mukaan ja lähteä pari kertaa treenaamaan rangelle.

J: No tuota :D Olen kerran Veikon mukana kokeillut väylällä lyömistä. Lopputuloksena: Yksi pallo lensi eteenpäin ja viisi muuta johonkin lähipusikkoon, josta niitä ei koskaan löytynyt. Joten taidan keskittyä vain ilomielin Veikon pelin seuraamiseen. 

24. Millainen on Jennan kotilook?

V: Rento ja mukava, kesäisin nyt nämä kukkamekot ovat aika usein käytössä 😄.

J: Kyllä! Talvella kukkamekot korvaa sitten joku legginsit/huppari/villasukat- yhdistelmä.

25. Jos Jenna ei opiskelisi luokanopettajaksi, mitä hän opiskelisi?

V: Jenna opiskelisi todennäköisesti yhteiskuntatieteitä ja/tai sosiologiaa, sillä Jenna on äärimmäisen  kiinnostunut mm. koulutuksen ja kasvuympäristön vaikutuksesta yksilöön ja vanhempien taustan vaikutuksesta lapsen kehitykseen. Jenna on myös taitava havainnoimaan yhteiskunnallisia syy-seuraussuhteita.

J: Todennäköisesti kyllä! Pitkäänhän olikin hakeutumassa yhteiskuntatieteiden puolelle opiskelemaan ja yhä edelleen on suunnitelmissa opiskella kyseistä alaa sitten sivuaineeksi.

Oli ihan mielettömän hauskaa tehdä tätä postausta yhdessä, eikä naurulta todellakaan vältytty. Veikko pärjäsi mielestäni todella hyvin kysymysten kanssa. Mitä tykkäsitte tästä vähän erilaisemmasta tekstistä?

- Jenna ja vieraileva tähti Veikko

MALLI

Olen se henkilö, joka on katsonut yli 20 tuotantokautta erinäisiä Huippumalli haussa kausia. N. 14 vuotiaana kiinnostuin ohjelmasta todella paljon, jonka myötä harjoittelin poseerauksia peilin edessä ja sekä kävelyä jopa välituntisin koulun käytävällä. Halusin kovasti tehdä itsekin mallinhommia, mutta kuten ohjelmista olin jo huomannut vaatisi se minulta pituutta ja sopivia mittoja. Keväällä 2012 15-vuotiaana olin ensimmäistä kertaa yhteydessä mallitoimistoon, johon minut toivotettiin tervetulleeksi. Näin jälkeenpäin fiksumpana olen huomannut, ettei kyseinen toimisto todella ollut mikään kunnon mallitoimisto. Tämä mallitoimisto sijaitsi kuitenkin Helsingissä ja koska en halunnut matkustaa sinne asti, järjestin itselleni kuvaajan kotiin ottamaan minusta ensimmäiset kuvat portfolioitani varten, jotka laitettaisiin toimiston nettisivuille. Ennen tätä oli ollut yhteydessä paikalliseen toimistoon, mutta en halunnut maksaa satoja euroja mallikurssista, joten hylkäsin idean ja näin menin suoraan Helsinkiin. Vinkkinä sinulle, jos todella haaveilet mallinurasta, niin oikea toimisto ei velvoita sinua käymään kursseja, jotka maksavat yli 500e. He kyllä kouluttavat ja ottavat testikuvat sinusta veloituksetta tai ainakin lähes veloituksetta.

Alla olevat kuvat ovat ne ensimmäiset kuvat, jotka on otettu kotoani.

Kuvaaja: Simo Penttinen, 2012

Olin kyseisen toimiston listoilla vuoden verran mainosmallipuolella ja sinä aikana kävin yhdessä TV-mainoksen castingtilaisuudessa. Olin siitä todella innoissani, mutta kuka voisi olettaa, että nuori 15-vuotias tyttö todella osaisi ensimmäisessä koekuvaustilanteessaan toimia, niin että saisi ilman minkäänlaista opastusta työn? Noh, ei kukaan. Kovasti halusin silti tehdä mallintöitä ja marssinkin seuraavana kesänä määrätietoisesti yhden Suomen menestyksekkäimmän mallitoimiston toimistoon. Siellä tosin minulle sanottiin melko nopeasti, että olen liian lyhyt, eli 173cm (Ammattimalliksi päästäkseen pituutta pitäisi olla yleensä vähintää se 175cm). En silti luovuttanut haaveen suhteen. 

2013 kesällä löysin kauneuskilpailut ja hoksasin, että siinä voisi olla väylä kohti mallikuvioita. Toden totta olin oikeassa ja pääsin tekemään ensimmäisen muotinäytökseni. Oli todella mahtavaa päästä kantamaan sponsoriliikkeen vaatteita ja käyttämään niitä oppeja, joita olin tv:stä usean vuoden aikana omaksunut. Pituutta ei tarvinnut olla niin paljoa ja mittojenkaan suhteen ei oltu yhtä tarkkoja. Kisan jälkeen innostuin ja pyrin uuden helsinkiläisen toimiston listoille. Kyseisen toimiston kautta en myöskään saanut yhtään työkeikkaa ja sen jälkeen en olekaan yhdekään toimiston listoilla ollut.

 Kuvat: Jenna Hokkanen, 2014

Kuvat: Hans Lehtinen, 2015

Alla olevat kuvat toisen mallitoimiston portfoliokuvat

Kuvaaja: Jatta Hartikainen, 2014

Jossain vaiheessa tiedostin sen tosiasian, ettei mitään mallinuraa tule olemaan ja näin keskityin kauneuskilpailuihin, koska niissä pääsin lavalle tekemään näytöksiä. Olin pitkään itsekin kritisoinut misseilyn ulkonäkökeskeisyyttä, kunnes näin sen kuuluisan toisen puolen. Eli sen puolen, missä testataan sosiaalisuutta, yhteistyötaitoja, esiintymistä, sanavalmiutta jne. Vaikka en erityisen ylpeä olekaan siitä, että on tullut bikinit päällä julkisesti esiinnyttyä, mutta olen saanut kisojen tästä toisesta puolesta niin paljon irti, että en osallistumista todellakaan kadu.  Näiden lisäksi tein jonkin verran tfcd-kuvauksia, eli kuvauksia, joista ei kumpikaan osapuoli hyödy kaupallisesti. Sitten mallihommat tössäsivät painon nousuun. Kerroin aiheesta aiemmin TÄSSÄ postauksessa. En vain kertakaikkiaan halunnut olla kuvissa, koska en pitänyt vartalostani, vaikkakin edelleen kuvaukset olisivat kiehtoneet. 2015 vuoden jälkeen en  myöskään ole kilpaillut aluksi juurikin tästä syystä.

 Kuvaaja: Mika Virta, 2014

Kuvaaja: Aki Laukkanen, 2016

Nyt viime syksynä, eli syksyllä 2017 uskaltauduin kuitenkin uudelleen parin vuoden tauon jälkeen valokuvaajan eteen ja onneksi uskaltauduin! Muistin taas kuinka todella pidinkään kuvattavana olemisesta. Olen näiden vuosien aikana oppinut arvostamaan valokuvaajan työtä ja valokuvataidetta, joten oli tosi mukavaa päästä rennolla meiningillä jälleen mukaan.

Kuvaaja: Jenni Oranen, 2017

Nyt vanhemmalla iällä on ymmärtänyt sen tosiasian, että kuvauksia voi tehdä vain omaksi ilokseen ilman minkäänlaisia paineita omasta ulkonäöstä. Pidän valokuvista ja on mukava nähdä eri kuvaajien kätten jälkeä, joten kai niitä huonompiakin harrastuksia olisi. Tuskin tulen koskaan olemaan minkään toimiston listoilla, koska ei minulla ole mitään tarvetta siihen. Näytöksistä pidän kovasti ja todennäköisesti olisin mukana, jos joskus tilaisuus kohdalle avautuisi, mutta luulen, että kauneuskilpailuiden juna on mennyt jo ohi. Totta kai joskus mietin, että olisipa hauska vielä kokeilla ja voisihan se ollakin ihan hauskaa, mutta... Tässä pienen ikäni aikana olen kuullut niin paljon negatiivisia ajatuksia ja kommentteja kauneuskilpailuihin liittyen ja sitten kun otetaan vielä huomioon tuleva ammattini luokanopettajana, niin nämä asiat aiheuttavat sen isoimman ''muttan''.  Vaikka kuinka inhoankin opettajuuden myyttejä, niin tämä asia minua mietityttää kovasti. En nimittäin ikinä haluaisi, että joku voisi kyseenalaistaa ammattitaitoni sen perusteella, mitä joskus nuorena on tehnyt. Eli taidankin vain suosiolla keskittyä kauneuskilpailuihin taustajoukkojen näkökulmasta ja tehdä kuvauksia silloin, kuin itsestä siltä tuntuu.

Kaikki alla olevat kuvat ovat siis parin viikon takaa Jyväskylän mallikuvausillasta. Kuvat ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka jokaisen kuvaajan tyyli on hyvin erilainen. Tärkeää on myös tietää, että kaikki kuvat on otettu neljän tunnin aikana, joten on syytä huomioida kuinka erilaisia pelkästään miljöötä ja vaatteita vaihtamalla kuvista saakaan.

Kuvaaja: Antti Varhe, 2018

Kuvaaja: Petteri Kaakinen

Kuvaaja: Lauri Hilliaho

Kuvaaja: Joni Mäkinen

Kiitos sinulle, kuin luit tämän postauksen!
-Jenna