PUOLIVÄLI

Se tosin on edennyt jo paremmalle puolelleen lukemisen suhteen, mutta halusin tulla bloginkin puolelle kirjoittelemaan tunnelmia ja fiiliksiä lukuprosessista. Täytyy todeta, että melkoisessa sumussa ollaan taas menty. Olevinaan olen tehnyt materiaalin eteen paljon töitä, mutta samalla tuntuu, että kaikki on vielä ihan vaiheessa. Asiaa ei kovinkaan edesauta ympärillä olevat ihmiset, jotka tuntuvat olevan jopa enemmän huolissaan lukemisestani ja stressaavat aiheesta jopa minua enemmän. Itseäni kuulosteltuani olen todennut, että kun stressin ja ahdistuksen yrittää pitää mahdollisimman kauan takaa-alalla, niin pystyn keskittymään itse tekemiseen huomattavasti paremmin. Tuntuu, että olen aikataulussa vielä ihan hyvin. Ainakin sen perusteella, kun löysin viime vuoden lukusuunnitelmani ja selvisi, että käytin koko urakkaan aikaa yhteensä päivissä n. kaksi viikkoa. Jostain kumman syystä muistikuvia ei tuosta ajasta turhan montaa ole. Tainnut mennä aika unessa koko viime kevät. Mutta nyt on tämä kevät ja nyt mennään näillä eväillä. Stressattiin tai ei.

 Tänä vuonna materiaali on ollut henkilökohtaisesti haastavampi, kuin vuosi sitten. Vaikka opiskelurutiinia löytyy ja tieteelliset artikkelit ovatkin tulleet jo tutuksi, mutta silti materiaalin psykologinen painotus tuottaa haastetta enemmän kuin toivoin. Joskus saattaa tulla ikävä viime vuoden yhteiskuntapolitiikkaa ja historiaa painottavaa materiaalia, mutta onneksi tämänkin vuoden materiaaliin on säästetty viimeiseksi herkuksi artikkeli, joka kertoo Joensuun poliittisesta tilasta 1970-luvulla. Jos ne hyvät pisteet jostakin saadaan, niin varmasti sitten siitä. Tänään edellisen kerran kirosin mielessäni, etten lukenut psykologiaa lukiossa sitä yhtä kurssia enempää, mutta toisaalta ne kiinnostuksen kohteet olivat muualla ja ovat edelleenkin. Eli eipä tässä auta, kuin selviytyä ja oppia ymmärtämään asiaa, josta ei ole ennestään minkäänlaista pohjatietoa.

Onneksi vastapainoa määrällisten ja laadullisten tutkimusten analysointiin tuo kuitenkin työ. Täytyy todeta, että viinien ja ruokien myyminen ja esittely on kovin kaukana tästä. Välillä olen jopa pohtinut, että pitäisikö sitä sittenkin vain jäädä ravintola-alalle ja tehdä ura siellä, kun tuntuu että alan olla asiakaspalautteesta päätellen jo ihan hyvä työssäni. Pohtimisieni jälkeen kuitenkin päädyn takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan. Kyllä se kuitenkin taitaa olla enemmän se, mitä lopulta haluan.

 Postauksen loppukevennykseksi ajattelin nostaa tähän vähän aiheen ulkopuolelta pari kuvaa.
Selailin viime vuoden Miss Jyväskylän kuvia, kun olin siellä tuomarointihommissa. Täytyy todeta, että ne kuvat todella pysäyttivät ja piti ihan pukea samat vaatteet päälle. Alla näätte eron välillä helmikuu 2016-huhtikuu 2017 ja todella tiedätte, mistä puhun. Aiheesta voitte lukea lisää aiemmasta postauksestani, joka löytyy TÄÄLTÄ

Ihanaa kesän odotusta jokaiselle!
-Jenna-

KEVÄINEN KÖÖPENHAMINA

Ystävänpäivänä bongasimme Veikon kanssa Norwegianin sivuilta sellaisen lentolipputarjouksen, ettei sitä oikeastaan voinut edes ohittaa. Sen kummempaa miettimättä ostettiin liput ja Köpeenhaminaan. Viime viikon torstaina suunnattiin matkaan ja lauantaina tultiinkin jo takaisin, eli kyseessä oli viikonlopun mittainen reissu, mutta sitäkin mukavampi ja tarpeeseen tullut pieni loma. Köpiksessä kevät oli jo pitkällä ja saimmekin nauttia viidentoista asteen lämpötiloista ja keväisestä auringosta. Myös terassikausi oli päässyt jo täyteen vauhtiin, joten yksien ottaminen pimenevässä illassa, lämpölampun alla Kööpenhaminan satamassa oli kyllä jotain kovin mahtavaa.

 Emme olleet reissun suhteen tehneet sen suurempia suunnitelmia ja ideana olikin kulkea enemmän tai vähemmän intuition mukaan. Kotiin tultuani selailin netin matkaoppaat läpi ja totesin, että kiersimme ilman suunnitelmiakin läpi Kööpenhaminan tärkeimmät nähtävyydet. Tärkeinpänä tietysti Pienen merenneidon patsas.

 Perjantai iltana pitkän päivän jälkeen päätimme lähteä vielä kurkistamaan paikallista yöelämää. Päädyimme seuraamaan ihmismassoja ihan vain uteliaisuuttamme ja noin kilometrin päästä keskusta löytyi teollisuushalli, joka oli täynnä juhlatuulella olleita ihmisiä. Hallin sisältä löytyi jonkinlainen katuruokatapahtuma, jossa myytiin katuruokaa ympärimaailman, niin vohveleita ja kakkuja kuin tacoja ja ankkaakin. Kieltämättä oli huikea löytö ja jäätiinkin syömään. Suosittelen ehdottomasti käymään jos Köpikseen suunnistatte.

 Mitä Köpiksestä jäi päällimmäisenä mieleen? Kaupungista huokui Keski-Eurooppalaisuuden vaikutukset, mutta kuitenkin pohjoismaisella tyylillä. Verrattuna esimerkiksi Roomaan, kadut olivat leveitä ja itse keskusta-alue oli selkeämpi ja enemmän shoppailuystävällisempi. Tällä tarkoitan kävelykatujen runsasta määrää, kun esimerkiksi Roomassa sai ajaa mm. turistibussilla keskustan kapeita katuja. Hintataso Tanskassa oli melko korkea ja erityisesti kahdeksan euron teekuppi jäi mieleen. Korkea hinta näkyi erityisesti ruoassa, mutta muut tuotteet olivat aikalailla Suomen tasolla. Suosittelen erityisen lämpimästi reissua Kööpenhaminaan!
-Jenna-