OPETTAMISESTA

Kaksi viikkoa sitten sain ensimmäistä kertaa kokea miltä tuntuu oikeasti opettaa. Kun olet tehnyt tuntisuunnitelmat ja suunnitellut eriyttämiset ja varasuunnitelman varasuunnitelmat, ja vihdoin pääset luokkaan irti noin kahdenkymmenen lapsen eteen. Kokonaisuudessaan opetukset menivät todella hyvin ja koen oppineeni todella paljon noiden päivien aikana. Esimerkiksi seuraavia huomioita tein tuon kyseisen viikon aikana.

1. Opetusharjoittelukoulu on kaukana todellisuudesta.

Tai totta kai siinä pääsee kiinni koulun arkeen ja näkee toimintatapoja, mutta silti. Useimmiten harjoittelukoululla luokan lapsilla ei ole osaamisessa hurjia eroja ja tarvetta tuelle ei välttämättä ole (tietenkin tässä on yksilöllisiä eroja). Lisäksi lapset ovat tottuneet siihen, että luokassa saattaa olla 10 ylimääräistä henkilöä opetusta seuraamassa. Innolla odotan kolmatta harjoittelua, jossa pääsen näkemään jonkin täysin uuden koulun meininkiä. En sano, etteikö harjoittelukoulusta oppisi asioita (kyllä sieltä oppii ja paljonkin), mutta siellä asiat ovat monessa suhteessa todella hyvin.

2. Luokassa tasoerot voivat yllättää

Huomasin, että oppilaiden tasoerot luokassa saattavat olla todella isoja, mikä tietenkin vaatii opettajalta runsaasti kykyä muokata opetusta sen mukaan. Kun yksi lapsi aloittelee työskentelyä ja samalla hetkellä toinen tekee jo kolmatta lisätehtävää, niin kyllä siinä opettajalta vaaditaan ammattitaitoa ja nopeaa toimintaa. 

3. Ohjeistuksen merkitys ja sen oikea ajoitus

Me aikuiset olemme usein tottuneet siihen, että kuuntelemme ensin ohjeet, jonka jälkeen toimimme. Lasten kanssa sama ei toimi, vaan pitää olla hyvin tietoinen siitä, että mikä asia tehdään missäkin paikassa ja kuka hakee/tekee mitäkin. Useimmiten ohjeet täytyy kerrata pariinkin kertaan ja mielellään ohjeistaa vielä yksilöllisesti.

4. Ihan mitä tahansa voi tapahtua ja siihen pitäisi osata reagoida jotenkin.

Kiusaamistilanteet, väkivalta lasten välillä, ulkopuoliset henkilöt luokassa, sairaustapaukset, erityislapset integroituna luokkaan. Luokassa saattaa olla todella monta muuttujaa ja jotenkin ne pitäisi osata hoitaa tyylikkäästi. Kun luokassa on yksin, se omat haasteensa arkeen. Kuinka toimia tilanteessa, jossa luokassa toisella puolella joku kiusaa toista. Toinen pahoittaa mielensä ja alkaa itkeä. Samalla hetkellä luokan muut oppilaat odottavat ohjausta ja opetusta. Opettajana saa olla kyllä välillä melkoinen fakiiri. Toivon, että minustakin tässä neljän vuoden aikana vielä alkeellinen sellainen kuoriutuu.

5. Työrauha

Mielenkiintoinen huomio omasta opetuksesta, jonka ohjaava opettajani minulle mainitsi. Voisin kuulemma pitää tiukemmin kiinni työrauhan säilymisestä. Tässä kohtaa minulle syttyi lamppu otsalle ja ymmärsin, mistä lepsuiluni johtuu. Kun olen yli vuoden verran tottunut siihen, että työskentelen ravintolassa välillä kovassakin melussa, niin en kiinnitä meluun enää sen suurempaa huomiota. Tässä on ehdottomasti yksi mainitsemisen arvoinen asia, johon aion jatkossa kiinnittää tarkemmin huomioita.

Tänään julkaistiin tämän vuoden Vakava kokeen materiaali ja kieltämättä tuntuu jopa väärältä olla nopeaa vilkaisua lukuunottamatta lukematta materiaalia sen enempää. Toivotan kovasti onnea vakavan selättämiseksi jokaiselle sen kanssa puurtavalle. Siitä se matka tosiaan vasta alkaa. En viime keväänä olisi voinut edes kuvitella minkälainen kasvunpaikka  okl on todella ollut. On saanut puntaroida omaa tekemistä runsain määrin ja myös oppia katsomaan asioita uusista näkökulmista. Okl alana ei ole mitään ydinfysiikkaa, mutta se suurin oppi tapahtuu jokaisen päänsisällä. Kun saa pohtia omaa menneisyyttään ja koulutaivaltaan ja oivaltaa sieltä asioita, jotka vaikuttavat siihen, kuka olen nyt, niin onhan se melko hurjaa.

VUOSIJUHLAT

Viime viikonloppuna olimme mukana juhlimassa 4-vuotiasta Joensuun oikeustieteilijöiden ainejärjestöä Judicaa. Tämä oli kokonaisuudessaan jo kolmas kerta, kun sain olla mukana kyseisissä juhlissa, mikä on melko hassua, koska vasta tänä vuonna olen virallisesti korkeakouluopiskelija. Muistan elävästi, kun ensimmäisissä juhlissa olin mukana abiturienttina ja kaikki oli yhtä suurta ihmetystä. Laulut kuulostivat kummallisilta ja skoolaustapa oli kovin erikoinen. Nykyään nuo tavat tulevat jo selkärangasta.

      Mukaan juhliin oli ehdottomasti päästävä, sillä edellisten vuosien juhlat olivat olleet niin ikimuistoisia ja mutta myös koska tämä kerta oli mahdollisesti Veikon viimeinen opiskelijana, niin olihan sinne mentävä ja ihanaa, että tuli lähdettyä. Postaus on tällä kertaa hieman erilainen, kuin aiemmin, mutta toivottavasti pidätte! Antaa kuvien puhua puolestaan. P.s Aiemminpien vuosien kuvia löydät TÄÄLTÄ

Tilasin juhlamekkoni Nellystä joulun alla ja jännitin aika kovasti, miltä se tulee päälläni näyttämään. Olin ihastellut sitä sivustolla jo tovin, kunnes lopulta otin riskin sen suhteen. Värinä punainen kuitenkin on melko räväkkä tapaus. Vielä kaksi vuotta sitten en olisi voinut kuvitella laittavani niin tyköistuvaa mekkoa päälleni, tosin silloin olin huomattavasti epävarmempi sekä itseni, että vartaloni suhteen. Lopputulokseen olin kuitenkin todella tyytyväinen ja olen iloinen, että uskalsin valita tämän kyseisen mekon. Nimittäin viime vuoden vetoketju- episodin vuoksi, olin ottanut suosiolla mukaan myös mekon, jota käytin edellisenä vuonna.

      Kampaajalla kävin Joensuun Sokoksen kampaamossa, jossa kävin laitattamassa kampauksen myös viime vuonna. Olin edellisellä kerralla hyvin tyytyväinen lopputulokseen ja ei kyllä ollut valittamista tänäkään vuonna. Todella isot suositukset sinne! Nopeasti mielettömän hyvää jälkeä, joka kesti hyvin jopa seuraavaan aamuun. Kampaukseen laitettiin myös hieman kultaista hilettä, joka kruunasi koko lookin.

      Meikin juhlille olen puolestaan joka vuosi tehnyt itse. Aiemmin olen panostanut enemmän silmämeikkiin, mutta tänä vuonna punaiset huulet saivat puhua puolestaan. Huulipunana toimi NYX:n Soft Matte Lip Cream sävyssä Amsterdam. Irtoripset ovat joka vuosi kuuluneet osaksi juhlameikkiäni.

      Juhlalaukkuni oli peräisin mummiltani. En tiedä mistä hän sen on tilannut, mutta nopeasti laukku on löytänyt tiensä luottolaukukseni juhliin. Mustat kengät puolestaan on ollut minulla jo usemman vuoden ajan.

       Koruina käytin ainoastaan Tommy Hilfigerin korvakoruja, jotka sain Veikolta syntymäpäivälahjaksi. Halusin pitää tyylin melko klassisena, joten pelkät korvakorut oli erittäin hyvä valinta tukemaan tätä ajatusta.

Meillä on ollut Veikon kanssa puhetta, että haluaisimme hyvän uuden yhteiskuvan kehyksiin kotimme hyllyn koristeeksi. Ajatuksena siis olikin, että vuosijuhlilta voisi saada tuon kuvan. Aiempina vuosina kuvat eivät ole onnistuneet mitenkään erityisen hyvin, mutta tämän vuoden kuviin olen tosi tyytyväinen. Kuvat on ottanut Risto Takala.

Vuosijuhlien perinteeseen kuuluu illallisosuuden lisäksi myös tanssia bändin tahtiin, jatkot useimmiten yökerhossa ja seuraavan päivän silliaamiainen. Silliksestä olin tänä vuonna erityisen innoissani siksi, koska vihdoin ja viimein myös itse sain pukea kirkkaan punaiset haalarini jalkaan. 

Jälleen kerran mukaan tarttui paljon ihania muistoja ja näistä on ihana jatkaa eteenpäin kohti fuksivuoden viimeisiä rutistuksia ja kohti alkavaa kevättä. 

-Jenna