ONNELLINEN

Otsikkokin kertoo jo tämän hetkisen olotilan erittäin selvästi, mutta avataan tilannetta silti hieman. Jos syyskuisena päivänä tuntui, että peli on menetetty ja musta ei tule kerrassaan yhtään mitään, niin nyt kellossa on aivan toisenlainen ääni. En edes muista milloin olisin edellisen kerran tuntenut oloni näin mukavaksi. Hassua miten ihmisten seura ja järkevä tekeminen voivat vaikuttaakaan näin radikaalisti. Vakituinen työ, ihana koti, opinnot, jotka antavat mahdollisuuden haastaa aivoja ja edesauttaa tulevaisuutta, mies, joka tykkää minusta kaikkine outoksineen, sekä ensi viikolla siintävä lomareissu. Ei kai tässä muuta edes voisi pyytää. Voisikin jopa sanoa, että yksi asettamani tavoite välivuodelle taitaa olla pikkuhiljaa saavutettu, nimittäin suorituskeskeisestä elämästä pois pääseminen.

Lokakuun alussa aloitin siis ensimmäisessä vakituisessa työpaikassa. En ajatellut, että voisin saada työstä noin valtavasti energiaa ja mahtavaa fiilistä, mitä nyt saan. Työporukka on ottanyt minut oikein ihanasti siipiensä suojaan ja on töihin on mukava mennä. Hieman valoittaakseni työnkuvaani, teen siis tarjoilijan työtä, joten jonkin verran uusia juttuja on täytynyt/täytyy opetella. Olen kuitenkin innoissani mahdollisuudesta oppia kaikkea uutta, sillä harvoin mitkään taidot hukkaan menevät.

 Töiden ohella ahkeroin myös opintojen parissa. Ensimmäiset viisi opintopistettä onkin jo kasassa ja lisää tulee kovaa tahtia. Vaikka opinnot tarjoavat oman haasteensa ja vievätkin useita tunteja aikaa, en silti niitä pois vaihtaisi. Seuraava lause saattaa kuulostaa hitusen itsekeskeiseltä, mutta nautin siitä, että saan tuntea itseni fiksuksi ja kyseinen tunne muodostuukin usein kirjastonhyllyjen välissä tai kuuden tunnin esseen kirjoittamisen jälkeen. Tuo kyseinen tunne on asia, joka minulta hukkui, kun koulun ovet eivät auenneetkaan. Nyt kuitenkin olen saanut kaivettua sitä takaisin pinnalle, mikä osaltaan kasvattaa motivaatiota kevättä kohti mennessä. En voi kuitenkaan todeta, että opinnoille aina riittäisi mielenkiintoa (tuskin kellään riittää). Olen sen verran itsekriittinen ihminen, että alan herkästi stressata, jos en saa aikaiseksi omasta mielestäni loistavaa tekstiä. (Ja kyllä. Tällä hetkellä välttelen esseetä demokratiavajeesta)

Ihanaa lokakuun loppua!
-Jenna-
     

HEIHEI, MITÄ KUULUU?

Kuukausi takana jo uudella paikkakunnalla ja täytyy todeta, että koko ajan tuntuu yhä ja yhä paremmalta olla täällä. Vaikka elämänrytmi onkin hieman sekaisin, mutta paljon hyviä juttuja on viime aikoina tapahtunut. Salaa kaipaan ihanaa viikko-viikonloppu arkea, mutta valitettavasti vastaavaa ei omalla kohdallani ole ollut yli puoleen vuoteen. Ehkä se joskus vielä palaa takaisin; ainakin kovasti toivon näin. Mutta takaisin näihin hyviin juttuihin! Sain työpaikan! Haastattelun jälkeen olin aivan satavarma, ettei paikkaa tule, koska haastattelussa oli monta niin lahjakasta hakijaa mukana. Toisin kävi ja siitä pitääkin olla erityisen iloinen. Varsinkin, kun koulutustaustani on pelkkä yleissivistävä, enkä omaa ammattia. Tässä taas nähdään, kuinka omalla aktiivisuudella voi päästä pitkälle.
     Tämä kyseinen työpaikka ei ole ainoa työni, jonka olen aloittanut. Tänä syksynä aloitin myös töissä Joensuun Mestis joukkueella Jokipojilla. Täytyy tunnustaa, että olen aina halunnut olla töissä jääkiekkojoukkuella, koska laji on ollut hyvinkin lähellä sydäntäni jo useiden vuosien ajan. Nyt kuitenkin ''salainen haaveeni'' toteutui ja pääsen tekemään lipunmyyntiä, sekä aitioemännöintiä.

     Noiden kahden työn lisäksi olen aloittanut opintoja ja huomenna pitäisikin tehdä jo ensimmäinen tentti. Opinnot ovat antaneet minulle juuri sitä haastetta jota olenkin kaivannut. Viime viikolla istuin 12 tuntia kirjastossa tekemässä kahta esseetä, eihän se nyt mitään herkkua ollut, mutta yllättävänkin opettavaa. Tosin jatkossa oppimistehtävät voisi tehdä hieman aiemmin, kun kahtena viimeisenä päivänä ennen palautusta. Opinnot ovat auttaneet löytämään sitä kunnianhimoista Jennaa tuolta jostain alamaista. Kun lähetin esseet arvioitavaksi, saatoin tuntea pitkästä pitkästä aikaa tunnetta, että ehkä tästä tuleekin vielä jotain.

      Oman kodin laittaminen on ollut palkitsevaa. Vanha pöytä sai uutta väriä pintaansa ja muuttui puunvärisestä mustaksi. Television viereen ilmestyi akvaario, joka odottaa jo innolla asukkaitaan. Toki täysin omaa valtaa ei saa käyttää, kun pitää ottaa toinenkin huomioon, mutta onneksi olemme olleet kuitenkin suhteellisen samaa mieltä kaikista kodin sisustukseen liittyvistä asioista.

     Viikko sitten päädyin paikkaan, johon en parisen vuotta sitten olisi ikinä kuvitellut päätyväni. Nimittäin Justin Bieberin keikalle. Olin reissussa ihanien ''pikkusiskojeni'' kanssa ja oli kyllä hauskaa! Vaikka en itse artistista koskaan ole erityisemmin syttynyt, niin oli mielenkiintoista nähdä itse show, joka oli tehty ns. isolla rahalla. Parasta kuitenkin oli nähdä tyttöjen iloiset kasvot ja onnelliset ilmeet, kun pääsivät vihdoin ja viimein suosikkinsa keikalle.

      Vuosi lähenee loppuaan kovaa tahtia, mutta onneksi loppuvuodelle on suunnitelmissa ihania juttuja. Tietenkin töiden alkaminen kunnolla näin ensi aluksi, mutta myös pientä reissua, jonne lähdemme kuukauden kuluttua :)
Ihanaa lokakuun alkua!
-Jenna-