Kirjoitukset alkoivat eilen (maanantaina) äikän esseekokeella. Ensimmäisellä vilkaisulla aiheet vaikuttivat erittäin tyypilliseltä YTL-materiaalilta. Olin etukäteen pohtinut otsikkoesseen kirjoittamista, mutta lopulta päädyinkin kirjoittamaan aineiston pohjalta tekstin naisten sukupuolisesta syrjinnästä. Huomenna jatketaan urakointia yhteiskuntaopin kokeella ja täytyy todeta, että hieman turhaan olen itselleni paineita kasannut. Totta kai tahtoisin onnistua (niin kuin tietenkin kaikissa kokeissa), mutta yhteiskuntaoppi on aine jota tiedän osaavani ja motivaatiota löytyy sen verran, että aion pyrkiä aineen asioita opiskelemaan tulevaisuudessa ja tekemään niistä ammatin.
Mutta nyt hieman penkkareiden jälkeiseen aikaan, eli lukulomaan. Olin lukulomasta kaiken kaikkiaan viisi päivää kotona, muuten vietin aikaa ympäri Suomea. Ensimmäisellä viikolla pakenin Joensuuhun pariksi päiväksi, josta lähes suoraan perinteiselle hiihtolomareissulle perheen kanssa. Tänä vuonna vietimme viikon Levillä tutuissa maisemissa. En kiellä etteikö välillä harmittanut jäädä mökille yh:n kertauskirjan kanssa, kun muut viilettivät pitkin hiihtolatuja ja laskettelurinteitä. Toivon mukaan nämä pienet uhraukset kuitenkin palkitsevat jossain vaiheessa. En pistäisi yhtään vastaan, vaikka se tapahtuisi jo huomenna.
Viikko vierähti ja edessä oli 12 tunnin matkustus. Tosin kotiin
en palannut,vaan vaihdoin matkalla autoa ja suuntasin jälleen
Itä-Suomeen. Veikko oli jo kesän lopulla esittänyt minulle kutsun
oikkareiden ainejärjestön vuosijuhlille ja ne olivat edessä tuona
samaisena päivänä. Mekko-ostoksilla kävin Tampereella jo vuoden alussa
ja tuo kyseinen mekko on peräisin Koskikeskuksessa sijaitsevasta
Instock:sta. Itse juhlista en oikein tiennyt mitä odottaa, mutta täytyy
todeta, että olen iloinen kutsusta ja pääsystä kyseisiin kekkereihin.
Oli uusi maailmaa avartava kokemus tälle lukiolaistytölle.
Kuvat (c) Risto Takala (Lisää kuvia löytyy Judican
nettisivuilta )
Jäin Joensuuhun vielä muutamiksi päiviksi lukemaan ja yliopiston
kirjastolla tulikin aikaa vietettyä lakitiedon kirjan kanssa useita
tunteja. Tämä saa kaiken kuulostamaan siltä, että olisin oikeasti
lukenut paljon. Totuus on, että en ole; en läheskään niin paljon kuin
olisi pitänyt. Mutta turha sitä on enää murehtia. Nyt vaan luotetaan
ulkomuistiin ja sovelletaan. Onhan sitä niin ennenkin pärjätty..
Toisaalta, kun ajattelee niin on lopun perin parempi ottaa nyt hieman
rauhallisempi, kuin sitten pääsykokeisiin lukiessa. Itsensä loppuun
ajaminen ei helpota asioita ollenkaan.
Tsemppiä kaikille tovereille, jotka painivat kirjoitusten kanssa!
-Jenna-
Naistenpäivän ihana ylläri. Kiitos!
