JennaMariaV: MALLI

Olen se henkilö, joka on katsonut yli 20 tuotantokautta erinäisiä Huippumalli haussa kausia. N. 14 vuotiaana kiinnostuin ohjelmasta todella paljon, jonka myötä harjoittelin poseerauksia peilin edessä ja sekä kävelyä jopa välituntisin koulun käytävällä. Halusin kovasti tehdä itsekin mallinhommia, mutta kuten ohjelmista olin jo huomannut vaatisi se minulta pituutta ja sopivia mittoja. Keväällä 2012 15-vuotiaana olin ensimmäistä kertaa yhteydessä mallitoimistoon, johon minut toivotettiin tervetulleeksi. Näin jälkeenpäin fiksumpana olen huomannut, ettei kyseinen toimisto todella ollut mikään kunnon mallitoimisto. Tämä mallitoimisto sijaitsi kuitenkin Helsingissä ja koska en halunnut matkustaa sinne asti, järjestin itselleni kuvaajan kotiin ottamaan minusta ensimmäiset kuvat portfolioitani varten, jotka laitettaisiin toimiston nettisivuille. Ennen tätä oli ollut yhteydessä paikalliseen toimistoon, mutta en halunnut maksaa satoja euroja mallikurssista, joten hylkäsin idean ja näin menin suoraan Helsinkiin. Vinkkinä sinulle, jos todella haaveilet mallinurasta, niin oikea toimisto ei velvoita sinua käymään kursseja, jotka maksavat yli 500e. He kyllä kouluttavat ja ottavat testikuvat sinusta veloituksetta tai ainakin lähes veloituksetta.

Alla olevat kuvat ovat ne ensimmäiset kuvat, jotka on otettu kotoani.

Kuvaaja: Simo Penttinen, 2012

Olin kyseisen toimiston listoilla vuoden verran mainosmallipuolella ja sinä aikana kävin yhdessä TV-mainoksen castingtilaisuudessa. Olin siitä todella innoissani, mutta kuka voisi olettaa, että nuori 15-vuotias tyttö todella osaisi ensimmäisessä koekuvaustilanteessaan toimia, niin että saisi ilman minkäänlaista opastusta työn? Noh, ei kukaan. Kovasti halusin silti tehdä mallintöitä ja marssinkin seuraavana kesänä määrätietoisesti yhden Suomen menestyksekkäimmän mallitoimiston toimistoon. Siellä tosin minulle sanottiin melko nopeasti, että olen liian lyhyt, eli 173cm (Ammattimalliksi päästäkseen pituutta pitäisi olla yleensä vähintää se 175cm). En silti luovuttanut haaveen suhteen.

2013 kesällä löysin kauneuskilpailut ja hoksasin, että siinä voisi olla väylä kohti mallikuvioita. Toden totta olin oikeassa ja pääsin tekemään ensimmäisen muotinäytökseni. Oli todella mahtavaa päästä kantamaan sponsoriliikkeen vaatteita ja käyttämään niitä oppeja, joita olin tv:stä usean vuoden aikana omaksunut. Pituutta ei tarvinnut olla niin paljoa ja mittojenkaan suhteen ei oltu yhtä tarkkoja. Kisan jälkeen innostuin ja pyrin uuden helsinkiläisen toimiston listoille. Kyseisen toimiston kautta en myöskään saanut yhtään työkeikkaa ja sen jälkeen en olekaan yhdekään toimiston listoilla ollut.

Kuvat: Jenna Hokkanen, 2014

Kuvat: Hans Lehtinen, 2015

Alla olevat kuvat toisen mallitoimiston portfoliokuvat

Kuvaaja: Jatta Hartikainen, 2014

Jossain vaiheessa tiedostin sen tosiasian, ettei mitään mallinuraa tule olemaan ja näin keskityin kauneuskilpailuihin, koska niissä pääsin lavalle tekemään näytöksiä. Olin pitkään itsekin kritisoinut misseilyn ulkonäkökeskeisyyttä, kunnes näin sen kuuluisan toisen puolen. Eli sen puolen, missä testataan sosiaalisuutta, yhteistyötaitoja, esiintymistä, sanavalmiutta jne. Vaikka en erityisen ylpeä olekaan siitä, että on tullut bikinit päällä julkisesti esiinnyttyä, mutta olen saanut kisojen tästä toisesta puolesta niin paljon irti, että en osallistumista todellakaan kadu. Näiden lisäksi tein jonkin verran tfcd-kuvauksia, eli kuvauksia, joista ei kumpikaan osapuoli hyödy kaupallisesti. Sitten mallihommat tössäsivät painon nousuun. Kerroin aiheesta aiemmin TÄSSÄ postauksessa. En vain kertakaikkiaan halunnut olla kuvissa, koska en pitänyt vartalostani, vaikkakin edelleen kuvaukset olisivat kiehtoneet. 2015 vuoden jälkeen en myöskään ole kilpaillut aluksi juurikin tästä syystä.

Kuvaaja: Mika Virta, 2014

Kuvaaja: Aki Laukkanen, 2016

Nyt viime syksynä, eli syksyllä 2017 uskaltauduin kuitenkin uudelleen parin vuoden tauon jälkeen valokuvaajan eteen ja onneksi uskaltauduin! Muistin taas kuinka todella pidinkään kuvattavana olemisesta. Olen näiden vuosien aikana oppinut arvostamaan valokuvaajan työtä ja valokuvataidetta, joten oli tosi mukavaa päästä rennolla meiningillä jälleen mukaan.

Kuvaaja: Jenni Oranen, 2017

Nyt vanhemmalla iällä on ymmärtänyt sen tosiasian, että kuvauksia voi tehdä vain omaksi ilokseen ilman minkäänlaisia paineita omasta ulkonäöstä. Pidän valokuvista ja on mukava nähdä eri kuvaajien kätten jälkeä, joten kai niitä huonompiakin harrastuksia olisi. Tuskin tulen koskaan olemaan minkään toimiston listoilla, koska ei minulla ole mitään tarvetta siihen. Näytöksistä pidän kovasti ja todennäköisesti olisin mukana, jos joskus tilaisuus kohdalle avautuisi, mutta luulen, että kauneuskilpailuiden juna on mennyt jo ohi. Totta kai joskus mietin, että olisipa hauska vielä kokeilla ja voisihan se ollakin ihan hauskaa, mutta... Tässä pienen ikäni aikana olen kuullut niin paljon negatiivisia ajatuksia ja kommentteja kauneuskilpailuihin liittyen ja sitten kun otetaan vielä huomioon tuleva ammattini luokanopettajana, niin nämä asiat aiheuttavat sen isoimman ''muttan''. Vaikka kuinka inhoankin opettajuuden myyttejä, niin tämä asia minua mietityttää kovasti. En nimittäin ikinä haluaisi, että joku voisi kyseenalaistaa ammattitaitoni sen perusteella, mitä joskus nuorena on tehnyt. Eli taidankin vain suosiolla keskittyä kauneuskilpailuihin taustajoukkojen näkökulmasta ja tehdä kuvauksia silloin, kuin itsestä siltä tuntuu.

Kaikki alla olevat kuvat ovat siis parin viikon takaa Jyväskylän mallikuvausillasta. Kuvat ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka jokaisen kuvaajan tyyli on hyvin erilainen. Tärkeää on myös tietää, että kaikki kuvat on otettu neljän tunnin aikana, joten on syytä huomioida kuinka erilaisia pelkästään miljöötä ja vaatteita vaihtamalla kuvista saakaan.