ÄKKISYVÄÄ

Tätä tekstiä aloitellessani Spotifysta alkoi soida muutaman vuoden takaisen Idols- voittaja Mitra Kaislarannan kappale Äkkisyvää, joka sanoillaan herätti ajatukseni. Kappale kuvasi yllättävän hyvin tämän hetkisiä mietteitäni. Käynnissä on tuhat ja yksi asiaa, joita pitelen käsissäni. Suurin osa näistä asioista on vieläpä ryhmätöitä, mikä tarkoittaa sitä, että olen asiasta vastuussa itseni lisäksi myös kaikille muille ryhmäläisilleni. Kyllä on huomattavissa, että marraskuu lähestyy, sillä tunnetusti se on maaliskuun ohella yliopisto-opiskelun kiireisimpiä kuukausia. Mutta hyvällä aikataulutuksella kaikki on tähänkin asti saatu hoidettua, joten kyllä se tästä.

Edellisen postauksen jälkeen on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Ensinnäkin olimme noin viikon verran reissussa, josta on tulossa oma postauksensa pian tämän jälkeen. Sitten onkin menty aika täyttä päivää erinäisten hommien parissa. Opettajaopinnoissa on tällä hetkellä käynnissä laadullisia tutkimusmenetelmiä, vuorovaikutusta ja oppimista, kandiseminaaria, liikuntaa kahdenkin eri kurssin muodossa, englantia, sekä äidinkieltä. Avoimen puolelta olen huhkinut yhteiskuntaopin teemaseminaarin kimpussa, joka alkaa hiljalleen olla valmis, joten joulukuulle olisi vielä jäljellä palanen taloustieteitä. Totta kai sitä on vielä ''pitänyt'' kaiken tuon päälle tehdä töitä hieman enemmän, kuin heinäkuussa... Silti jollain ihmeen keinolla olen ehtinyt osallistua opiskelijakemuihin, ollut kohtuu kiva tyttöystävä ja nähnyt perhettä. Joskus voisi todellakin höllätä, mutta joulukuussa ei sitten olekaan enää kouluasioita, joten kuukausi vielä ennen seuraavaa lomaa.

Vaikka hoppua on pitänyt, mukaan on mahtunut myös todellista intoa ja inspiraatiota. Tähän kategoriaan menee ehdottomasti kandi. Keväällä voi olla toinen ääni kellossa, mutta nyt innostun vain koko ajan enemmän, mitä enemmän sitä pääsee käsittelemään. Tulen siis kirjoittamaan tutkielmani uskonnon vaikutuksesta nuoren koulutusvalintaan. Erityisesti tässä prosessissa kiehtoo aineiston keruu ja mitä kaikkea sieltä voikaan vielä saada irti. Nyt kun seminaari on alkanut ja olen päässyt jakamaan ajatuksiani muiden ryhmäläisteni kanssa, niin koko ajan olo tulee varmemmaksi sen suhteen.
          Lokakuun puolessa välissä juhlittiin ainejärjestömme 54-vuotisjuhlia. Sain kunnian olla mukana suunnittelemassa kyseisiä juhlia ja oli todella mukava nähdä oman panostuksensa jälki näissä kemuissa. Kun 2016 keväällä oli ensimmäisen kerran vuosijuhlilla, en ajatellut, että pääsisin vielä joku päivä itse näitä järjestämään, mutta niin tuli sekin päivä. Bucketlistiin taas uusi rasti.

Vujukuvat yläpuolella: Markus Ketola

Onko jotain mistä haluaisit minun kirjoittavan? Heitä kommenttia!
-Jenna