Vuosina 2010-2013 ohjasin vanhalla ala-asteellani 4H-kerhoa. Kerhokertoja oli noin 2-4 kertaa kuussa ja ne painottuivat lähinnä liikuntaan ja leivontaan. Sain yhdessä ohjaajakaverini kanssa melko vapaasti muodostaa kurssin sisällöt, joten organisointitaitoja tuli harjoiteltua jo silloin. Muistan kuinka haikeana jouduin jättämään kerhon ohjaamisen lukioon siirryttyäni.
Kesät 2013 & 2014 olin Nokkakiven huvipuistossa laitekuskina. Kesällä 2013 sain kuukauden verran tehdä töitä minijunan ja -autojen ohjaksissa ja mukaan kuului myös lampaiden hoitoa. 2014 kesällä lampaiden hoito jäi pois, mutta sain ensimmäiset maistiaiset ravintolaelämästä, kun pääsin ravintolan puolelle tiskaamaan. Ehdottomasti paras asia näissä kesissä oli työyhteisö ja saattoi sieltä työkokemuksen lisäksi jotain muutakin pysyvää tarttua mukaan.
Kesän 2015 vietinkin sitten kokonaan ravintolan puolella. Tuo kesä, jos mikä opetti sinnikkyyttä ja paineensietokykyä. Opin hirmuisesti uusia asioita ja työpäivät olivat pitkiä. Täällä sitä luotiin pohja ravintolahommien osaamiselle. En ollut mikään ammattilainen, mutta silti pitsalapio pysyi kädessä mielestäni erinomaisella tavalla.
Kesän 2016 olin töissä Jyväskylän keskustassa silloisessa Pitsa Buffassa. Pääsin tekemään kokin hommia ja sain jonkin verran jo vastuutakin. Työyhteisö oli mahtava ja näitä ihmisiä jäi kyllä ikävä. Tuo kesä oli aikamoinen muutosten vuosi lukion ja yliopiston välissä, joten paljon muistoja jäi tästäkin pestistä. Ainakin pitsan pyöritys ja pitsakastikkeen levitys tulevat selkärangasta tämän työn ansioista ikuisesti.
Syksyllä 2016 muutin Joensuuhun, josta etsin töitä aiemmin kokemuksen pohjalta. Sain työpaikan Toreron tarjoilijana. Tässä vaiheessa on varmaan hyvä mainita, että en ollut ikinä ennen tätä pitänyt prikkaa kädessä saati sitten tiennyt oluista, viineistä tai drinkeistä yhtään mitään. Reippaalla saviolaisella asenteella kuitenkin opin hirmuisesti asioita ja nykyään nuo asiat ovat tuttuja. Olen ikuisesti kiitollinen silloiselle esimiehelleni luottamuksesta. Sain tuon vajaan vuoden aikana ihania työkavereita ja opin myös hieman Pohjois-Karjalan murretta, jolle jyväskyläläiset asiakkaat saattavat silloin tällöin naureskella. Tarjoilijan hommien lisäksi tein aitioemännän töitä Jokipoikien kotipeleissä. Tätä hommaa on kyllä välillä ikävä! Jääkiekon parissa työskentely oli todella hauskaa hommaa.
Keväällä 2017 siirryin Joensuusta suoraan tämän hetkiseen työpaikkaani. Tahti oli paljon kovempi kuin Joensuussa ja sain kokeilla miltä tuntuu Jyväskylän tapahtumat ravintolan näkökulmasta. Olen näiden vuosien aikana kasvanut paljon ja saanut myös vastuuta. Samalla olen tehnyt koko ajan opintoja ja olenkin iloinen, miten mukavasti homma on toiminut. Työkaverit ovat aivan ihania ja odotan innolla, että pääsen heidät kaikki taas pian näkemään.
Tuorein työkokemus tuli puolestaan melko puskista. Parin päivän varoitusajalla hyppäsin nelosluokan opettajan rooliin. Mukana on myös tunteja yläkoululaisille ja ne haastavat myös hieman eri tavoin. Täytyy todeta, että viimeinen viikko on ollut hyvin antoisa kaikin puolin. Kaikki ne ihanat keskustelut oppilaiden kanssa ja poikkeusoloissa koulun loppuun vieminen. Lisäksi olen päässyt harjoittelemaan huoltajien kanssa yhteydenpitoa, mikä on näin opiskelijana tuntunut aina hieman jännittävältä ajatukselta. On pakko todeta, että en 7 vuotta sitten yläkoulusta lähtiessäni ajatellut, että palaisin sinne vielä joskus opettajan roolissa. Yllättävää kyllä, olen jo viikossa päässyt mukavasti hommaan kiinni ja on ollut ilo havaita, että opiskelusta on jäänyt aika paljon oppeja mukaan. Oikealla alalla ehdottomasti ollaan.
Näiden lisäksi olen tehnyt pieniä keikkahommia, kuten pr-hommia, talkootöitä, kuvauksia, yksityisopetusta, isosena toimimista ja tietysti lapsesta asti maatilan hommia aina kivien keruusta viljojen lajitteluun ja puiden istuttamiseen. Mielenkiintoista päästä näkemään, mitä seuraavat kymmenen vuotta tuovatkaan tullessaan.
Rippileirin isosena 2014
Puiden istutusta syksyllä 2019
Kiitos, kun luit tänne asti!
-Jenna
Kesän 2016 olin töissä Jyväskylän keskustassa silloisessa Pitsa Buffassa. Pääsin tekemään kokin hommia ja sain jonkin verran jo vastuutakin. Työyhteisö oli mahtava ja näitä ihmisiä jäi kyllä ikävä. Tuo kesä oli aikamoinen muutosten vuosi lukion ja yliopiston välissä, joten paljon muistoja jäi tästäkin pestistä. Ainakin pitsan pyöritys ja pitsakastikkeen levitys tulevat selkärangasta tämän työn ansioista ikuisesti.
Syksyllä 2016 muutin Joensuuhun, josta etsin töitä aiemmin kokemuksen pohjalta. Sain työpaikan Toreron tarjoilijana. Tässä vaiheessa on varmaan hyvä mainita, että en ollut ikinä ennen tätä pitänyt prikkaa kädessä saati sitten tiennyt oluista, viineistä tai drinkeistä yhtään mitään. Reippaalla saviolaisella asenteella kuitenkin opin hirmuisesti asioita ja nykyään nuo asiat ovat tuttuja. Olen ikuisesti kiitollinen silloiselle esimiehelleni luottamuksesta. Sain tuon vajaan vuoden aikana ihania työkavereita ja opin myös hieman Pohjois-Karjalan murretta, jolle jyväskyläläiset asiakkaat saattavat silloin tällöin naureskella. Tarjoilijan hommien lisäksi tein aitioemännän töitä Jokipoikien kotipeleissä. Tätä hommaa on kyllä välillä ikävä! Jääkiekon parissa työskentely oli todella hauskaa hommaa.
Keväällä 2017 siirryin Joensuusta suoraan tämän hetkiseen työpaikkaani. Tahti oli paljon kovempi kuin Joensuussa ja sain kokeilla miltä tuntuu Jyväskylän tapahtumat ravintolan näkökulmasta. Olen näiden vuosien aikana kasvanut paljon ja saanut myös vastuuta. Samalla olen tehnyt koko ajan opintoja ja olenkin iloinen, miten mukavasti homma on toiminut. Työkaverit ovat aivan ihania ja odotan innolla, että pääsen heidät kaikki taas pian näkemään.
Tuorein työkokemus tuli puolestaan melko puskista. Parin päivän varoitusajalla hyppäsin nelosluokan opettajan rooliin. Mukana on myös tunteja yläkoululaisille ja ne haastavat myös hieman eri tavoin. Täytyy todeta, että viimeinen viikko on ollut hyvin antoisa kaikin puolin. Kaikki ne ihanat keskustelut oppilaiden kanssa ja poikkeusoloissa koulun loppuun vieminen. Lisäksi olen päässyt harjoittelemaan huoltajien kanssa yhteydenpitoa, mikä on näin opiskelijana tuntunut aina hieman jännittävältä ajatukselta. On pakko todeta, että en 7 vuotta sitten yläkoulusta lähtiessäni ajatellut, että palaisin sinne vielä joskus opettajan roolissa. Yllättävää kyllä, olen jo viikossa päässyt mukavasti hommaan kiinni ja on ollut ilo havaita, että opiskelusta on jäänyt aika paljon oppeja mukaan. Oikealla alalla ehdottomasti ollaan.
Kiitos, kun luit tänne asti!
-Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!