Tällä hetkellä mun pitäisi nautiskella minttukaakaota Rukan rinneravintolassa ja suunnitella samalla seuraavan päivän hiihtoreissua Yllättäen istunkin kotona banaanifarmini lehtien varjossa ja kirjoitan uutta postausta ja yrittäen vältellä ajatusta esseen kirjoittamisesta tai gradun aloittamisesta. Eipä tätä tietysti kukaan osannut arvata ja on vähän jopa ironista, että pari päivää ennen rajoituksia tuskailin kevään kovimman stressiaallon kanssa ja olin ihan varma, etten ehdi tehdä kaikkea valmiiksi. Tilanne kuitenkin muuttui todella äkkiä ja yhtäkkiä kalenteri olikin täysin tyhjä.
Onneksi olen sopeutunut toimimaan melko nopealla varoitusajalla, sillä eniten huolta aiheutti kesken oleva harjoittelu. Ensin sain kuulla, että en pääsisi luokkaan fyysisesti opettamaan, vaan pitäisi tunnin oppilaille etänä samalla kun he olisivat luokassa. Melko pian homma muuttuikin sitten kokonaan etäilyksi. Näin harjoittelijana sai tehdä aikamoisen digikolmiloikan, kun otin haltuun yhdessä vuorokaudessa etäyhteydellä opettamisen ja tietenkin itse sisällön. En ajatellut opettavani seiskaluokkalaisille perinnönjakoa videoyhteydellä keittiöstäni, mutta yllättävän positiivisin fiiliksin tästäkin selvittiin. Tulipahan harjoitteluunkin sellaista ulottuvuutta, mitä ei ennakkoon kuvitellut saavansa. Etäopetus sujui yllättävän kivuttomasti ja siitä todella suuret kiitokset äärettömän joustavalle ja määrätietoiselle ohjaajalleni, joka jousti omista aikatauluistaan, jotta sain kaiken maaliin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.
Olen kuluneen vuoden harjoitteluiden aikana löytänyt itsestäni yllättävän paljon uusia asioita. Paljon suuria oivalluksia ja varmuutta itse opettamiseen on tullut runsaasti. Olen alkanut tunnistaa asioita, jotka on opetuksessa minulle niitä tärkeitä juttuja sekä löytää omaa tyyliäni tehdä asioita. Esimerkiksi yläkoulun harjoittelun aikana havaitsin, että oppilaiden tuntemus onkin paljon vaikeampi homma kuin luokanopettajan roolissa. Oppilaan tuntemus ja aito kiinnostus heitä kohtaan vievät mielestäni oppimista tai ainakin vuorovaikutusta merkittävästi eteenpäin.
Arkeni on tällä hetkellä muutenkin hyvin erilaista kuin vielä hetki sitten. Rajoituksista johtuen ravintolat on luonnollisesti suljettu, joten olen keskittynyt vain opintojen tekemiseen. Suurella haikeudella kuukausi sitten istuin pari iltaa itsekseni tyhjässä ravintolassa ja mietin maailman menoa. Toivotaan, että voidaan palata normaaliin mahdollisimman pian, mutta terveys ennen kaikkea tässäkin asiassa.
Seuraavat viikot todennäköisesti menevät melkolailla samalla kaavalla kuin edeltävätkin. Yritän saada kevään opinnot valmiiksi ja saavuttaa yhä korkeampia tasoa Candy Crushissa... Mutta toisaalta nyt on oiva tilanne kaltaiselleni työmyyrälle harjoitella hieman rauhallisempaa menoa. Aina ei tarvitse mennä satalasissa. Sen kun muistaisi tilanteen rauhoituttuakin.
Toivotan kaikille oikein aurinkoista kevättä. Pysykää terveinä!
-Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!