MILTÄ NÄYTTÄÄ OPISKELIJAN JA SAMALLA TYÖSSÄ KÄYVÄN TARJOILIJAN PÄIVÄ?

Edellisestä minun päiväni- tyyppisestä postauksesta on jo kulunut tovi, jonka myötä itse olen muuttunut, mutta myös elinpiirini ja varmasti tapanikin. En enää herää puoli kuuden aikaan ja mene odottamaan linja-autoa tienvarteen ennen seitsemää. Lukioaikoihin päivät venyivät todella pitkiksi, eikä mikään ihme, että elämä ajautuikin melko suorituskeskeiseksi; ei ollut oikeastaan mitään, millä nollata aivoja. Kouluhommat seurasivat aamusta iltaan mukana ja niiden myötä ahdistus, jos ruotsin sanat jäivätkin lukematta ja päätti siirtyä katsomaan vaihteeksi tv:stä hömppäsarjaa. Nyt kuitenkin täytyy todeta, että kellossa on aivan toisenlainen ääni. Päiväni eivät ole samanlaisia ja saan vaikuttaa niiden kulkuun hyvinkin paljon itse. Seuraavaksi esimerkki kuvaus, kuinka päiväni voisi edetä (ja kuinka se on edennytkin muutaman kerran)

Koska työni on melko iltapainotteista, ei aamulla ole mikään kiire. Saan valita lähes joka aamu jäänkö nukkumaan vai kömminkö aikaisin aamulla kirjaston tietokoneen ääreen seuraavaa esseetä työstämään. Molemmat ovat oikein loistavia vaihtoehtoja ja opiskelu onnistuu tietenkin myös kotona, mutta onhan se päivän selvää, että kirjastossa työskentely onnistuu huomattavasti helpommin, koska muita virikkeitä on huomattavasti vähemmän. Tämä kyseinen kuva on napattu viime perjantailta jolloin valitsin hitaan aamun ja päätin jäädä kotiin lukemaan. Veikko oli samaa mieltä ja lopulta toi aamupalaakin sänkyyn. Ei voisi päivä paremmin alkaa.

Jos päivän suunnitelmaksi on valikoitunut kirjastoon meno, niin useasti menen sinne heti kahdeksaksi ja poistun siinä vaiheessa, kun silmät harittaa jo niin pahasti, että uutta tietoa on edes turha yrittää ottaa vastaan. Kello on tässä vaiheessa aikalailla yksi päivällä. Jos puhutaan toisesta vaihtoehdosta, olen luultavasti selannut tietokoneelta uutisia, syönyt kaikessa rauhassa ja kaivanut kirjan tai avannut Netflixin. Aamupäivä on myös täydellistä aikaa kotihommien teolle ja sille kuuluisalle omalle ajalle.

Kirjastopäivän jälkeen tulen kotiin syömään tai syön yliopistolla. Jos edessä on töihin lähtö illalla, niin tässä vaiheessa alkaa päivän vapaaosuus. Jos taas olen ollut päivän kotona, niin tässä vaiheessa yleensä alkaa vasta opiskelu. Ja molemmat on aivan yhtä ok.

Sitten ovat tietenkin Jokipoikien pelipäivät, jossa illat menevät lähes kokonaan. Kyseinen kuva on viime lauantain Retro- pelistä, jossa Jokipoikien legendat palasivat vielä kerran jäälle ja pelasivat ottelun. Oli hienoa olla mukana toteuttamassa ottelutapahtumaa omalta osalta. 

Illat vietän usein töissä. Täytyy kyllä todeta, etten mistään ole saanut niin paljon virtaa, kuin iloisista asiakkaista. On ihanaa tehdä töitä ihmisten kanssa, kun he ovat kovin vastaanottavaisia ja rennolla mielellä liikkeellä. Mikä parasta! Työ on alkanut luistaa kovin nätisti ja nautin joka hetkestä kovasti. Mieltä lämmittää suuresti hetki, kun kiitän asiakkaita käynnistä ja toivotan heidät tervetulleiksi uudelleen, kun he toivottavat myös minulle ihanaa iltaa ja kiittävät hyvästä palvelusta. Työn ehdottomia parhaita puolia onkin, kun positiivista palautetta saa samantien. Ainakin tietää tehneensä vaikutuksen ja onnistuneensa hommassa.

        Jos vietän vapaailtaa saatan hengailla kotona, tai nähdä tuttuja, käydä ulkona lenkillä. Ihan mitä tahansa. Myös kirja saattaa osua käteen, tosin ei läheskään yhtä usein kuin aiemmin. Eli vapaa-aikaa on kyllä riittänyt. On ehtinyt miettiä asioita ja on saanut pohtia itseään. On ollut kyllä enemmän kuin tervetullutta vastaava aika. Keväästä on tulossa tiukka, niin avoimen opintojen, kuin pääsykokeidenkin suhteen. Mutta kun kerran on vauhtiin päästy, niin suottapa sitä himmailemaan.

-Jenna-