MIKÄ MUSTA TULEE ISONA?

Viime aikoina olen vastaillut tuohon kysymykseen useaan kertaan ja siten joutunut myös itse pohtimaan asiaa hieman tarkemmin. Erityisesti asiaan on ollut vaikuttamassa Veikon valmistuminen ja sen myötä työllistyminen. Hiljalleen siis tulisi ajankohtaiseksi pohtia, että minne sitä hiljalleen lähtisi rakentamaan pysyvää kotiaan. Opintoja on onneksi jäljellä vielä noin parisen vuotta, joten ihan huomisen asiasta ei ole kyse, mutta on sitä silti hyvä hiljalleen miettiä. Muuttujia kuitenkin sen verran mukaan mahtuu, kuten esimerkiksi kahden ihmisen työpaikat.

 Asumispaikka asiaa pohtiessa olen myös herännyt siihen ajatukseen, että en todellakaan ole varma, mikä on se unelmien työpaikkani tai ylipäänsä työni. Epäilen vahvasti, että sukupolvelleni ei ole niinkään tyypillistä enää työskennellä 40 vuotta samassa työpaikassa, mutta en todellakaan aio vaihdella työpaikkaa muutaman vuoden välein tulevaisuudessa, joten jokin pysyvämpi kohde olisi fiksua keksiä. Tiesin jo heti luokanopettajaopintoja aloittaessani, että tuskin tulen toimimaan alakoulun opettajana lopun ikääni. Lähinnä sen vuoksi, että kiinnostus koulutuksen yhteiskunnalliseen näkökulmaan ja opetushallinnollisiin asioihin on suuri. En voi myöskään kiistää etteikö luokanopettajien palkkataso aiheuttaisi pohdintaa ammatin valinnan suhteen. Opintojen aikana ajatus alanvaihdosta on tehnyt aikamoista aaltoliikettä. Välillä olen ihan liekeissä opettamisen ja koulumaailman suhteen, mutta usein opettajankoulutuksen ongelmakeskeinen lähestymistapa tuottaa minulle lähinnä pakokauhun tunteita.
        Tänä syksynä aloitin parin vuoden harkinnan jälkeen erityispedagogiikan perusopinnot ja onneksi aloitin, sillä se on ollut yksiä parhaita päätöksiä opintojeni osalta. Siinä missä okl:n opinnot saattavat tuntua välillä aikamoiselta haahuilulta ja vaaleanpunaisissa ''ilmiölinnoissa'' pyörimiseltä, niin erkan opinnoissa on ihanan konkreettinen meininki. Toivon mukaan jossain vaiheessa erityispedagogiikka tulee pakolliseksi aineeksi jokaiselle opettajaopiskelijalle. Sen verran olen näistä opinnoista innostunut, että suunnitelmissa on ensi syksynä jatkaa erkan aineopintoihin ja sitä myötä saada pari pätevyyttä lisää eli erityisluokanopettajan ja erityisopettajan pätevyydet.
        Olen suorittamassa lisää opettajan pätevyyksiä ja silti en tiedä haluanko olla edes opettaja. Saattaa kuulostaa jopa järjettömältä, mutta toisaalta, jos päädyn koulutus- tai opetushallintoon, niin käytännön osaamisesta tuskin haittaakaan on. Jännä nähdä mihin sitä tuleekaan päätymään. Sitä ennen aion ottaa kaiken irti näistä jäljellä olevista opinnoista.

Postauksen loppuun vielä hieman kuulumisia. Opinnot tosiaan käynnistyivät syyskuun alussa ja täytyy todeta, että koska läsnäoloja on noin puolet vähemmän, mitä aiempina vuosina, niin melkein lomailultahan tämä tuntuu. Voi olla, että tämä myöhemmin kostautuu, jos nyt liikaa löysäilee. Opintojen lisäksi syyskuuhun on kuulunut myös kahden kaupungin välillä matkustamista niin kuin toki jo koko kesäajan. Hiljalleen siihen tottuu, mutta oma aikansa siihen toki menee. Matkalaukkuelämään on saanut tottua ja arki on nykyään erilaisempaa, mitä aiemmin. Kuten aiemmin sanottua, niin jännä nähdä, mihin tämä lukuvuosi viekään.
- Jenna