VAKAVAN JÄLKEISIÄ AJATUKSIA

Näin vuorokausi kokeen jälkeen alkaa taas normaaliarki löytää omaa paikkaansa elämästä. Toive, siitä että tuo olisi viimeinen kerta pääsykokeiden parissa on hyvin suuri, mutta samalla hieman varovainen. Koe oli tänä vuonna haastavampi ja runsaasti soveltavampi, kuin viime vuonna. Sisällöllisesti kokeesta löytyi runsain määrin tekstikatkelmia, joita ei löytynyt materiaalista, vaan ne piti lukea ja yhdistellä artikkelikokoelman tietoihin. Koska koeaika oli vain sen kaksi tuntia, niin kovin syvälliseen lukemiseen ei kokeessa aikaa jäänyt, vain melkoisella intuitiolla jouduttiin eteenpäin menemään. Tyhjiä kohtia jäi jälleen, koska onnistumisen mahdollisuuden ollessa 50/50 ei olisi kannatusta arvailla. Kuitenkin loppuajasta jouduin taistelemaan itseni kanssa, etten lähtisi laittamaan niitä rasteja ruutuihin. (Koehan löytyy TÄLTÄ sivulta, jos kiinnostaa kurkistaa minkälaisen ihanuuden kanssa minä ja tuhannet muut eilen tuskailimme)

 Näin kokeen jälkeen olo on helpottunut ja onnellinen. Kun elämä on pyörinyt enemmän ja vähemmän tiiviisti vain kokeen, työn, syömisen ja nukkumisen välillä, täytyy todeta että tiskien laittaminen koneeseen tuntuu todella terapeuttiselta. En koe tehneeni kaikkea mahdollista kokeen eteen alkuvaiheen ahdistelujen vuoksi. Koin silloin lukemisen turhaksi epäonnistumisen pelossa ja lukuisat päivät kuluivatkin hukkaan materiaalia vältellessä. Loppuajasta tein kuitenkin kaiken mahdollisen, eikä mielessä paljon muuta pyörinytkään, kuin transferenssit ja diskurssit. Näin kevennykseksi täytyy todeta, että kyllä meillä on kotona ollut välillä erittäin iloista porukkaa, kun molemmat kävivät töissä ja kaiken vapaa-ajan toinen teki kandia ja toinen luki pääsykokeisiin... Mutta jaksan kuitenkin uskoa, että kova työ palkitaan ja tulevana syksynä voimme kutsua itseämme notaariksi ja lokofuksiksi.

        (Ilmeeni kokeen jälkeen, kun sain työvaatteet niskaan ja tajusin, ettei tarvitse stressailla mitään)

 Jos vertaan lukemista viime vuoteen, niin koen olleeni valmiimpi. Tehokkaammalla ja lyhyellä lukemisella sain paljon aikaan ja voimavarat riittivät vielä töissä hymyilemiseenkin. Tänä vuonna olin myös ostanut verkkovalmennuksen opiskeluni tueksi, mikä puolestaan tuki erityisesti tilastotieteellisten artikkelien nopeaa ymmärtämistä. Vertailu viime ja tämän vuoden välillä on vaikeaa, sillä henkistä kuormaa oli viime vuonna enemmän, mutta toisaalta mentiin aika laput silmillä. Tänä vuonna taas koe oli tuttu, mutta epäonnistumisen pelko takaraivossa. Erilaisia kokemuksia, mutta varmasti omalla tavallaan kasvattavia.
      Fyysisellä tasolla tämä vuosi oli haastavampi. Kun selän välilevy alkoi temppuilla ja esti pöydän ääressä istumisen lähes kokonaan, täytyi keksiä hieman erilaisia lukuasentoja. Löysinkin itseni kerran jos toisenkin lattialta makaamasta jalat sohvalla 90 asteen kulmassa. Pari päivää ennen koetta käväisin kalevalaisella jäsenkorjaajalla, joka totesi, että selän hermokanavat olivat tukkeutuneet ja koko oikeapuoli (jalkaterästä aina olkapäähän saakka) oli hyvin jumissa. Korjaaja käynti kuitenkin aiheutti sellaisen hermosäryn oikeaan jalkaan, että hetken jo mietin, että pääsenko koepaikalle ollenkaan. Matka koepaikalle taittui helposti, mutta kokeesta poistuminen oli tässä tapauksessa se vaativin osuus.. Ironista kylläkin :D Ennen koetta ei ahdistanut, vaan päällimmäinen ajatus oli lähinnä huvitus, kun minä selkävaivaisena ja hieman huonovointisena selviydyin kohti koesalia. Harmittaa, jos tie ei soveltuvuuskokeisiin asti jatku tuollaisen taistelun jälkeen.
       Nyt odotellaan seuraavat kaksi viikkoa tuloksia ja toivotaan parasta, sekä tietenkin kuntoutellaan tuo selkä kuntoon, sekä katsotaan hyvällä omallatunnolla mielinmäärin hömppäsarjoja. Kaikesta huolimatta tunnen itseni voittajaksi kävi lopulta miten tahansa. Töiden yhdistäminen lukemiseen ja molempien hoitaminen lopulta kunnialla vaatii veronsa. Kolmatta kertaa en vakavaa tahtoisi tehdä, mutta tällä hetkellä ajatukset ovat sen verran positiivisia, että elän mielelläni tässä onnistumisen kuplassa vielä ainakin seuraavat kaksi viikkoa.
-Jenna-