ONNELLINEN

Otsikkokin kertoo jo tämän hetkisen olotilan erittäin selvästi, mutta avataan tilannetta silti hieman. Jos syyskuisena päivänä tuntui, että peli on menetetty ja musta ei tule kerrassaan yhtään mitään, niin nyt kellossa on aivan toisenlainen ääni. En edes muista milloin olisin edellisen kerran tuntenut oloni näin mukavaksi. Hassua miten ihmisten seura ja järkevä tekeminen voivat vaikuttaakaan näin radikaalisti. Vakituinen työ, ihana koti, opinnot, jotka antavat mahdollisuuden haastaa aivoja ja edesauttaa tulevaisuutta, mies, joka tykkää minusta kaikkine outoksineen, sekä ensi viikolla siintävä lomareissu. Ei kai tässä muuta edes voisi pyytää. Voisikin jopa sanoa, että yksi asettamani tavoite välivuodelle taitaa olla pikkuhiljaa saavutettu, nimittäin suorituskeskeisestä elämästä pois pääseminen.

Lokakuun alussa aloitin siis ensimmäisessä vakituisessa työpaikassa. En ajatellut, että voisin saada työstä noin valtavasti energiaa ja mahtavaa fiilistä, mitä nyt saan. Työporukka on ottanyt minut oikein ihanasti siipiensä suojaan ja on töihin on mukava mennä. Hieman valoittaakseni työnkuvaani, teen siis tarjoilijan työtä, joten jonkin verran uusia juttuja on täytynyt/täytyy opetella. Olen kuitenkin innoissani mahdollisuudesta oppia kaikkea uutta, sillä harvoin mitkään taidot hukkaan menevät.

 Töiden ohella ahkeroin myös opintojen parissa. Ensimmäiset viisi opintopistettä onkin jo kasassa ja lisää tulee kovaa tahtia. Vaikka opinnot tarjoavat oman haasteensa ja vievätkin useita tunteja aikaa, en silti niitä pois vaihtaisi. Seuraava lause saattaa kuulostaa hitusen itsekeskeiseltä, mutta nautin siitä, että saan tuntea itseni fiksuksi ja kyseinen tunne muodostuukin usein kirjastonhyllyjen välissä tai kuuden tunnin esseen kirjoittamisen jälkeen. Tuo kyseinen tunne on asia, joka minulta hukkui, kun koulun ovet eivät auenneetkaan. Nyt kuitenkin olen saanut kaivettua sitä takaisin pinnalle, mikä osaltaan kasvattaa motivaatiota kevättä kohti mennessä. En voi kuitenkaan todeta, että opinnoille aina riittäisi mielenkiintoa (tuskin kellään riittää). Olen sen verran itsekriittinen ihminen, että alan herkästi stressata, jos en saa aikaiseksi omasta mielestäni loistavaa tekstiä. (Ja kyllä. Tällä hetkellä välttelen esseetä demokratiavajeesta)

Ihanaa lokakuun loppua!
-Jenna-