Töiden saralla on mennyt oikein hyvin ja ehkä ensimmäistä kertaa todella nautin töiden teosta. Työkokemusta karttuu ja joka päivä opin jotain uutta. Olen saanut paljon uusia ihania työkavereita, jotka tietenkin omalta osaltaan vaikuttavat positiivisen kuvan muodostumiseen. On ihanaa, miten hyvin he ottivat minut vastaan ja kuinka edelleen saan heiltä neuvoja ja opastusta, vaikka olenkin ollut töissä jo pian kolme kuukautta. Kyllä ikävä tulee, kun tuolta pois lähden.
Koulupaikasta sen verran tahdon vielä mainita, että varasijalle 51 asti nousin opekoulutuksessa. Siihen se sitten jäi, mutta se nyt tietenkin oli jo tiedossa. Ajatukset koulusta on muutenkin lykätty nyt vasta tulevalle keväälle ja ennen sitä en edes viitsi vaivautua niitä asioita stressaamaan. Mitään ei kumminkaan ole tehtävissä ennen kuin seuraava Vakava- materiaali ilmestyy huhtikuun alussa. Sinne asti aion opetella elämään ja etsiä sitä kuuluisaa omaa suuntaa. Ennen kaikkea kuitenkin kasvaa ihmisenä ja hankkia elämän kokemusta, sillä uskoakseni nämä ovat juuri ne pointit, minkä vuoksi koulupaikka jäi saamatta.
Syyskuun alussa muutan Pohjois-Karjalaan. Asunto odottelee siellä meitä ja työpaikka on kovassa syynissä. Innolla odotan tulevaa muuttoa ja asettumista omaan kotiin. Pieni sisustuskärpänen on saattanut jo puraista ja listaa olen kovaa vauhtia päässäni pyöritellyt tavaroista, joita vien mukanani ja mitä täytyy vielä hankkia. Täytyy myöntää, että asiat ovat edenneet aika vauhdilla ja en vuosi sitten todellakaan kuvitellut, että muuttaisin toiselle paikkakunnalla ja puhumattakaan mitään ''avoliitosta''. Hurjalta kuulostaa koko nimitys, enkä sitä siksi käytä. Yhdessä asuminen kuulostaa paljon mukavammalta ilmaisulta.
Saman katon alla asumisesta puheenollen, on ollut yllättävän helppoa asua yhdessä. Toki usean kuukauden etäsuhteen päättyminen oli erittäin huojentavaa ja tuntuu kuin oltaisiin asuttu yhdessä jo kauemminkin. Vaikka ei olla oltukaan yhdessä, kun hieman reilu vuoden verran, niin silti on ollut hämmentävää huomata, että miten hyvä tässä on olla näin.
Ruisrockissa pyörähdettiin kahtena päivänä parisen viikkoa sitten. Oli kyllä huikea kokemus ja tahdon ehdottomasti lähteä uudelleen. Nämä olivat ensimmäiset ns. isommat festarit, joissa olin ja ei kyllä kylmäksi tarvinnut jäädä, vaan kaikki odotukset ylittyivät reilusti.
Ihanaa kesän jatkoa teille! Olkaa auringossa ja nauttikaa elämästä. Stressi pois ja menoksi. Itseään on turha myrkyttää liialla henkisellä kuormituksella. On tärkeää muistaa välillä hengittää ja ottaa aikaa itselleen, mutta myös nähdä ystäviä ja ylläpitää sosiaalisia suhteita.
-Jenna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!