Viiden tunnin opiskelun jälkeen ja tehokkaan kesätyön etsimisen jälkeen on mukavaa hieman rentoutua ja kirjoitella kuulumisia tännekin puolelle. Vaikka itsestä hieman ehkä tuntuukin, että elämä junnaa entiseen tapaan paikallaan, mutta on alkuvuodesta ehtinyt jo kaikenlaista tapahtuakin. Heti vuoden toisena päivänä suunnattiin Tampereelle metsästämään kahta pitkää iltapukua. Keikasta selvittiin yllättävänkin nopeasti ja molemmat (sekä minä, että äitini) lähtivät mekot kainalossa kaupasta ulos. En olisi kuvitellut ottavani vastaavanlaista mekkoa, mutta se näyttikin yllättävän kivalta. Sen verran voin mekosta paljastaa, että se on tummansininen ja siinä on pieni laahus. Miksi sitten olimme ostamassa mekkoja? Wanhathan on kuitenkin jo takanapäin. Vanhempani ovat menossa keväämmällä gaalaristeilylle ja itse olen saanut kutsun vuosijuhliin aveciksi. Molemmat varmasti kokemuksia, joita ei kovin äkkiä unohda.
Kuluneen viikon maanantaina kävin pitkästä aikaa kuvattavana. Kyseessä oli siis erään valokuvaajaopiskelijan opinnäytetyö. Työn aihe on hyvin lähellä sydäntä, joten ei tarvinnut kahta kertaa mukaan pyytää. Valmiita kuvia ja lisää tietoa projektista myöhemmin, kun saan itsekin nähdä kuvat. Oli hauska huomata, kuinka luonnolliselta kuvauksissa olo tuntui, vaikka edellisesti kerrasta olikin jo tovi vierähtänyt.
Kulunut tammikuu on ollut omalta osaltani myös sokeriton, herkuton ja tipaton tammikuu. 24 päivää ollaan jo menty ja samalla temmolla jatketaan eteenpäin. Ensimmäiset pari viikkoa sokerin kanssa olivat pahimmat, sillä karkit yms. makeat ovat ehdoton paheeni ja tunnustaudunkin melkoiseksi karkkihiireksi. Varsinkin päivällisen jälkeen tuleva makeanhimo on joskus miltei sietämätön, mutta kun jotain on päättänyt on siinä myös helppo pysyä. Kun ensimmäisistä viikoista selvisi, niin nyt ei edes tee mieli. Kova yritys palkitaan, vai miten se sanonta menikään, ja tämän väitteen voin allekirjoittaa sataprosenttisesti. Ainoa asia, mikä aiheuttaa hieman ärsyyntymistä on se, etten voi lakon takia leipoa! Mutta tämähän on vain väliaikaista..
Kirjoitukset lähestyvät kovaa vauhtia ja yhdeksän viikon kuluttua koko yo-rutistus on jo takana. Lukiota on jäljellä enää 15 päivää.. 15. Tuntuu jotenkin niin uskomattomalta. Vaaditut kurssit suoritettu ja lähtökuoppia valmistellaan jo kovaa vauhtia. 12 vuotta koulua pian takana ja tulevasta ei harmainta havaintoa. Ehkäpä sitä heinäkuussa olisi edes hieman viisaampi. Nyt vaan viimeiset päivät puristetaan ja koitetaan tarinoida YTL:lle jotain mukavaa, jos sieltä jotain mieleisiä arvosanoja, vaikka irtoaisi.
-Jenna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!