Otsikko kuvaa melko osuvasti kalenterini näkymää tällä hetkellä.Syksy on alkanut aikamoisella vauhdilla ja jos keväällä ehti tottua seesteiseen meininkiin, niin kelloon on tullut hyvin erilainen ääni. Ensimmäistä kertaa opiskelujen aikana on tullut sellainen olo, että on ollut pakko oikeasti priorisoida menoja ja tehdä kompromissejä. Toisaalta oppimista on tapahtunut ja on ollut myös todella antoisaa. Kuten joskus aiemmin olen todennut, niin kiire taitaa olla omalla kohdalla se juttu, joka todella sytyttää. Paljon on tapahtunut ja niistä seuraavaksi.
Elokuun puolivälissä aloitin luokanopettajakoulutuksen päättöharjoittelun. Tänään päätin harjoittelun ensimmäisen vastuuviikon ja toinen olisi jäljellä, jonka myötä harkka olisi paketissa. Ei tämäkään harjoittelu täysin käsikirjoituksen mukaan ole koronan vuoksi mennyt, mutta täytyy silti olla erittäin tyytyväinen, että olen kouluun saanut mennä ja hoitaa tunnit. On silti myönnettävä, että kontrasti edeltävän harjoittelun yläkoulun oppilaiden ja nyt tämän hetkisen harjoitteluluokan alkuopetuksen oppilaiden välillä on hurjan suuri. Olen joutunut kaivamaan omasta repertuaaristani sellaista auktoriteettiä, mitä en koskaan kuvitellut löytäväni.
Tämän lisäksi olen käynyt samalla Joensuussa fuksiviikoilla. Olen tavannut paljon upeita tyyppejä ja on ollut upeaa aloittaa opintoja tuossa porukassa. Kertaakaan ei harmittanut ajella yhden illan vuoksi Joensuuhun. Pienenä disclaimerinä on silti oltava onnellinen, että fuksiviikkoja on vain rajallinen määrä ihmisen elämässä... Olen myös kuunnellut yleisen hallinto-oikeuden luentoja ja en voisi olla tyytyväisempi ratkaisuuni hakea toista koulupaikkaa. Oikiksen kurssit loksauttavat palaset paikalleen ja meininki on juuri sellaista, jota olen kaivannut. Fuksiviikot ja harjoittelu ovat tuoneet hyvin jännittävän vivahteen elämään. Harvemmin sitä löytää itsensä aamulla Jyväskylästä opiskelemassa ryijysolmun tekemistä youtubesta löytyvien tutoriaalien avulla ja saman päivän iltana Joensuusta opiskelijakemuista tulevien lakimiesten kanssa.
Jotta paletti ei kuulostaisi liian helpolta, niin osa-aikatyöt pyörivät edelleen kaiken rinnalla. Tosin näen työt loistavana vastapainona kaiken muun ohelle. Siinä kun likaisia astioita kantaa ranne mutkalla tiskokoneeseen, ei hirmuisen paljon mielessä pyöri seuraavan viikon tuntisuunnitelmat. Olenkin hirmuisen kiitollinen, että saan käydä töissä ja oppia myös siellä lähes joka päivä jotain uutta.
Vastapainoa on tuonut myös Miss Jyväskylä- kilpailu, jonka järjestämisessä olen ottanut hieman aiempia vuosia enemmän roolia. Järjestin tällä viikolla kilpailijoille muun muassa koulutuspäivän ja olen koordinoinut yhteistyötä yhteistyökumppanien kanssa aina sometehtävistä finaalivaatteiden valintaan. Parin viikon kuluttua onkin meno kunnolla päällä, kun on finaaliviikonloppu.
Ei ainakaan voi sanoa, että elämä olisi tällä hetkellä mitenkään tylsää. Varsinkin, kun muistaa painaa aavistuksen jarrua, niin ei mene homma yli. Vähintään yksi vapaapäivä on oltava viikossa, jotta tätä härdelliä jaksaa. Pidetään siis yhdessä huolta omasta jaksamisestamme!
On hullua ajatella, että tämä lukuvuosi tulee olemaan viimeinen okl-opiskeluvuoteni. En todellakaan koe olevani missään mielessä valmis opettaja, joten ajatus tulevasta vastuusta jännittää. Onneksi valmistumiseen on aikaa vielä reilusti ja sitä ennen on aikaa nauttia jokaisesta opiskelupäivästä kunnolla.
Kiitos, kun luit!
Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!