Viime aikoina on tapahtunut asioita sellasella rytinällä, että tekee pitkästä aikaa enemmän kuin hyvää vain istahtaa koneen ääreen ja kelailla menneitä tapahtumia. Neljän kuukauden urakointini kesätöiden parissa tuli päätökseensä. Pienen itkun kanssa poistuin lopulta työpaikalta, oli siitä ja ennen kaikkea työtovereista tullut minulle niin rakkaita. Vaikka mieli on edelleen hieman haikea, täytyy myöntää, että pieni loma on varmasti oikein tervetullut. Takana on kuitenkin sen verran rankka kevät ja vuosi ylipäätään, että on niitä voimia jossain välissä kerättävä, jotta jaksaa painaa taas seuraavan pääsykoekevään.
Siirsin tavarani ja osoitteni nyt siis virallisesti Joensuuhun. Täytyy todeta heti näin alkuun, että tilanne on hitusen jännittävä, ehkä jopa pelottava. Muutin ''vieraaseen'' kaupunkiin, enkä tunne täältä ketään lukuunottamatta Veikon muutamaa opiskelukaveria. Tämä, jos jokin on se kuuluisa ''puhtaalta pöydältä'' -aloitus. Toki olisin voinut jäädä Keski-Suomeen, mutta vaihtoehtona tämä kuulosti kaikista järkevimmiltä vaihtoehdolta ottaen huomioon tavoitteet, joita olen asettanut itselleni tulevaa vuotta kohtaan. Niistä ensimmäinen ja tärkein on kasvaminen ihmisenä ja oppia elämään itsenäisesti. Uskoisin, että nämä asiat olivat juurikin niitä asioita, jotka minulta puuttuivat joiden vuoksi jäin ilman opiskelupaikkaa. Uskonkin, että muutto vieraalle paikkakunnalle edistää näiden asioiden kehitystä huomattavasti enemmän, mitä kotiseudulla asuminen edistäisi. Tahdon löytää ne omat kiinnostuksen kohteet ja intohimot. Tahdon kehittää itseäni, sekä opetella kyseenalaistamaan asioita enemmän, eli ns. oppia ajattelemaan omilla aivoilla.
Minulla tai meillä on nyt siis uusi koti ja kotipaikkakunta mutta kysymys kuuluukin, että aloitanko niiden myötä myös uuden elämän? En tahdo, että vanha Jenna outoine lausahduksineen katoaa mihinkään. Eikä varmasti katoakaan, ovat juureni niin syvällä mullassa, ettei niitä sieltä niin helposti pois kaiveta. Uusi elämä on tässä tapauksessa uusi sivu, mutta kirja on edelleen sama ja tulee aina olemaankin.
Mitä suunnitelmia minulla sitten onkaan tulevalle vuodelle? Ilmoittauduin avoimeen yliopistoon ja alan suorittamaan yhteiskuntaopin opettajan pätevyyttä. Onhan siinäkin jo tekemistä kerrakseen, mutta silti olisi vielä tarkoitus hankkia työpaikka. Pari työjuttua olen jo ehtinyt sopimaan ja niistä varmasti juttua myöhemmin. Kaiken kaikkiaan uskon, että ajastani Pohjois-Karjalassa tulee enemmän kuin opettavaista. Toki haasteita on, mutta uskon, että ne selätetään sitä mukaan, kun niitä tulee.
Palaillaan!
-Jenna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!