MITÄ FUKSIVUOSI OPETTI?

Ensimmäinen virallinen opiskeluvuosi yliopistossa on tullut päätökseensä. Mitä tästä vuodesta sitten kaiken kaikkiaan jäikään käteen? Paljon olen kertonut jo vuoden mittaan siitä, kuinka helppoja, mutta samalla melko haastavia opinnot ovat olleetkaan. Tässä postauksessa haluan kuitenkin vielä valottaa tuota verhoa hieman lisää. Aivan kaikkia opittuja asioita en kuitenkaan saa millään tähän mahtumaan, eikä ne kaikki ehkä kiinnostakaan, mutta tässä alla ne tärkeimmät pointit.

OPIN:

1. Priorisointi ja aikataulut ovat kaikki kaikessa

Kun yhtäaikaa pyörii kahdet eri opinnot (okl ja avoin) ja siinä ohella työt, niin on todella tärkeää osata järjestää asiat tärkeys järjestykseen, niin että aikaa jäisi myös sosiaaliselle elämälle ja kodin ylläpidolle. Vuoden aikana opin tästä todella paljon, kun viimeiset puoli vuotta oli itse vastuussa kodin ylläpidosta.

2. Ryhmätöissä ei lusmuilla

Okl:n kurssit pitävät hyvin paljon sisällään erinäisiä ryhmätöitä. Tämä kohta menee hieman myös aiemman kohdan alle, koska ryhmätyöt jos mitkä sijoittuvat siihen kategoriaan, jotka ovat tärkeitä. Olen oppinut, että jos jostain täytyy antaa siimaa, niin ne ovat työt, joista olen vain ja ainoastaan itse vastuussa. Ryhmätyön välttelystä kärsii kuitenkin aina jokin toinen.

3. Omalle epämukavuusalueelle menemistä

Tätä sain opetella runsaasti jo syyskuussa orientaation aikaan, sillä en koe olevani henkilö, joka ensimmäisenä olisi tutustumassa uusiin ihmisiin saati pitäisi itsestäni kovaa ääntä. Olen puhunut epämukavuusalueesta blogin puolella melko paljonkin ja tässä on kyllä asia, mitä on saanut harjoitella.

4. Itsestäni

Useasti, kun minulta kysytään opinnoistani, niin mainitsen seuraavan lausahduksen: '' Ei se mitään rakettitiedettä ole, mutta silti todella todella vaikeaa''. Mistä se vaikeus sitten tulee? Kun koko vuoden pohdit omaa toimintaasi yksin tai ryhmässä ja samalla sinua työnnetään epämukavuusalueellesi, jossa saatat käyttäytyä täysin uudella tavalla, niin ei se helppoa ole. Samalla pohdintaan yhdistetään omat kokemukset, joita verrataan siihen, miten käyttäytyy nyt. Jonkun eri tieteenalan opiskelijasta tämä saattaa kuulostaa järjettömältä, mutta meidän alalla vastaava pohdiskelu tuntuu olevan sääntö, kuin poikkeus. Tosin en tietenkään osaa sanoa, mitä muissa okl- kaupungeissa tapahtuu, mutta näin opettajaidentiteettiin kasvamista vahvistetaan ainakin Jyväskylässä.

5. Rohkeasti kokeilemaan kaikkea 

Kieltämättä muutaman kerran olen pyöritellyt päätäni, kun olen löytänyt itseni yliopistolta kuusen poikkileikkauspalojen kanssa, avaamassa pihalla kookospähkinää tai improamassa opettajan vierellä pianolla. Puhumattakaan musiikin afrikkalaisen tanssinharjoittelusta. Mutta näin jälkikäteen, niin nuo hiemat hullut ideat jäävät helpoiten mieleen, joten miksei niitä kokeilisi myös luokassa lasten kanssa.

Oivalsin:

6. Kavereille pitää olla aikaa

On todella rentouttavaa istua sohvalla kavereiden kanssa ja jutella jostain täysin epäolennaisista asioista. Opiskeluaika on kuitenkin todella ainutkertaista aikaa, joten olisi erittäin sääli käyttää se ainoastaan päivästä toiseen puurtamalla.

7. Vuorovaikutuksen tärkeys ja kuuntelemisen taito

Elämässä ylipäätään, mutta korostuneesti koulumaailmassa. Tässä on oikeastaan yksi peruskoulun kulmakivistä. Lapsen yksilöllinen kohtaaminen on tärkeämpää, kuin oikeastaan ymmärsinkään. Sama pätee myös meidän aikuisten keskuudessa, sillä jokaisella on tarve tulla kuulluksi.

8. Opettajan työn haasteet

Ymmärsin, kuinka paljon haasteita yksi opettaja voi tulla kokemaan uransa aikana ja kuinka erilaisia ne voivatkaan olla. Olen oppinut arvostamaan omia lähtökohtiani huomattavasti enemmän, kun olen keskustellut alan ihmisten kanssa, siitä mitä kaikkea he ovat opetustyössään kohdanneet. Haasteet eivät pelota, vaan ainakin tässä vaiheessa olen melko luottavaisin mielin. Ravintolatyön ehdottomia plussapuolia on ollut hyvin erilaisten ihmisten kanssa toimiminen. Olen saanut siitä paljon voimavaroja ja vinkkejä kohti koulumaailmaa.

Tavoitteet tulevalle lukuvuodelle:
(Koska aina on hyvä olla jotain kehitettävää)

9. Ruokailujen aikataulutus päivälle. Ei liian kiireistä päivää, ettei ehdi syömään

Aivan liian usein olen vuoden aikana saanut kalenterini buukattua niin täyteen, ettei  minulla ole päivän aikana ollut aikaa syödä esimerkiksi lounasta. Tässä aion parantaa ensi vuonna ja tsempata.

10. Ryhmätyössä asioiden delegointi ja vastuun siirtäminen myös muille

Olen vuoden aikana huomannut olevani vähän ehkä liiankin ahkera tekemään ryhmätöitä. Tilanne on tosin muutamaan kertaan saattanut mennä siihen, että olen lopulta tehnyt työn itse valmiiksi. Ensi vuodelle haluankin petrata siinä, että osasisin jakaa enemmän vastuuta myös muille, niin ettei kukaan tekisi kurssia ''vapaamatkustajan'' asemasta.

Muuta:

11. On mielettömän vaikeaa kertoa mm. seuraavista asioista ihmisille, jotka eivät ehkä tiedä kasvatusalasta ja uudesta opetussuunnitelmasta juurikaan mitään:
- Ilmiölähtöisyys ja opetus ilman oppiainerajoja
- Koodaaminen koulussa
- Tutkiva oppiminen ja toimijuus

Esimerkiksi nämä edellä mainitut asiat ovat tulleet itselle hyvinkin tutuiksi tässä kuluneen vuoden aikana. Koulumaailma on paikka, mistä jokaisella meistä on omakohtaista kokemusta ja jokainen tietää, kuinka koulu toimii. Nyt uuden opetussuunnitelman myötä mukaan on tullut hieman vanhasta poikkeavia uudistuksia, jotka herättävät usein hämmennystä, kun niistä keskustelee. Olin viime syksynä itse yhtä ihmeissäni  ja kyseenalaistin monia uusia asioita, kunnes sain tietää niistä enemmän. Jos nämä asiat tuntuvat suomalaisesta kummallisilta, niin voin sanoa, ettei näiden selittäminen Euroopan ulkopuolelta tulevalle henkilölle on vielä pari astetta haastavampaa.

12. Vaikka olisit kuinka kotihiiri, niin uskaltaudu edes muutamaan tapahtumaan.

Kun syksy alkoi orientaatioviikolla, niin joka toinen kehotti minua käymään kaikissa mahdollisissa tapahtumissa. Silloin kapinoin ajatusta vastaan, koska ei ylimääräinen ''vöyhötys'' ole koskaan ollut ominta minua. Onnekseni löysin kaltaisiani ihmisiä ja totesin, että on ihan ok jäädä välillä kotiin. Vuoden aikana hoksasin kuitenkin, että tapahtumista usein ne parhaimmat muistot syntyy ja samalla tutustuu ihmisiin paremmin.