maanantai 19. helmikuuta 2018

HELMIKUU- OPINTOJA JA ITSENSÄ YLITYSTÄ

Alkuvuosi on alkanut kiireisissä merkeissä. Teen muutaman ylimääräisen kurssin tämän vuoden puolella, jotta helpottaisin ensi lukuvuoden urakkaa. Kaikki POM-kurssit (eli siis peruskoulussa opetettavat monialaiset opinnot= kuvis, kässä, matikka jne.) olisi siis tarkoitus suorittaa tämän ja tulevan vuoden aikana, jotta pääsisin tavoitteeseeni suorittaa kandidaatin tutkinto kahdessa vuodessa. Helpolla se ei tietenkään tule vaan istumalihaksia tullaan vielä koettelemaan. Hyvässä vauhdissa tosin ollaan, kun opintopisterekisterissä pitäisi olla toukokuuhun mennessä 125 opintopistettä.
           Edellisessä postauksessa puhuin epämukavuusalueesta ja kuinka sille vaan täytyy uskaltautua, jotta voi jotain oppia. Viimeisen kuukauden aikana sinne on kyllä survottu tätä naista useaankin kertaan. Miten kämmenet hikosivatkaan, kun piti ensimmäistä kertaa soittaa pianolla muiden kuullen, eikä mitä tahansa, vaan oma tekoinen sävellys. OKL on kyllä paikka, jossa itsensä saa ylittää niin monella eri osa-alueella. Jos peruskouluaikoina jotain pystyi tekemään täysin puolilla valoilla, koska ei vain halunnut tehdä jotain tiettyä asiaa, (Tästä hyvänä esimerkkinä musiikki, jossa useimmiten soittamaan pääsevät vain ne lahjakkaimmat), niin opettajankoulutuksessa, kun ne kaikki on joka tapauksessa tehtävä. En voi tulevaisuudessa omalla asenteellani pilata lapsen musiikillista kehitystä vaan sen takia, etten itse soittamisesta pidä. Täytyy vaan harjoitella ja tehdä asioita mahdollisimman objektiivisesta näkökulmasta.

Olen viime aikoina yllättynyt siitä kuinka paljon olen oppinut pianon soittoa hyvinkin vähässä ajassa. Kurssin alussa itselle asetetut tavoitteet ovat paukkuneet yli jo kauan aikaa sitten. Itsensä ylittämisestä tulee mahtava olo ja on hienoa oppia oikeasti jokin uusi taito. Yksi tavoitteistani oli saada positiivinen suhde pianon soittoa kohtaan. No kyllä alun hapuilun jälkeen olen saanut jonkinlaisen kontaktin tuohon soittimeen. Tosin mikään mestari en ole, mutta tiedän, että harjoittelemalla kykenen kyllä soittamaan kappaleen alusta loppuun. Huomenna on edessä näytön paikka ja tunnustan, että jännitän aika kovasti, koska ensimmäistä kertaa minä olen se joka säestää muuta ryhmää.
        Pianon lisäksi koulu asettaa mukaan myös muita haasteita, kuten esimerkiksi harjoittelun mukana tulevat opetustunnit. Maaliskuun puolessa välissä pääsen itse ensimmäistä kertaa kehiin, kun pidän kaksi oppituntia aivan itse harjoitteluluokalleni. Tuntuu aika hurjalta, koska vastahan opinnot alkoivat, mutta silti kuitenkin huomaa oman kehityksensä, jos vertaa itseään esimerkiksi viime kevääseen. Silloin minulla ei ollut pienintäkään havaintoa siitä, millä tasolla minkäkin ikäiset ovat ja miten esimerkiksi eriyttämistä voisi toteuttaa. En sano, että nytkään osaisin sen kummemmin, mutta ainakin jokinasteinen käsitys kyseisistä asioista on jo muodostunut.
       OKL:n opinnot ovat kaikenkaikkiaan hyvin kaukana siitä, mitä lukioaikoina ajattelin yliopisto-opintojen olevan. Toki ala itsessään on sellainen, ettei sitä voisikaan pelkällä kirjasta pänttämisellä omaksua. Silti välillä tuntuu, että olisi mukava opiskella jotenkin muutenkin, kun maalamalla saviastiaa tai tekemällä animaatioita. Onhan se hauskaa ja vaivatonta opiskelua, mutta toisaalta välillä kaipaisi jotain muutakin. Onneksi avoimen opinnot ovat antaneet mahdollisuuden harjoittaa myös hieman enemmän tätä teoreettisempaakin puolta.

Viime viikolla täytin myös vuosia ja niitä tuli juhlittua pienimuotoisesti. Syntymäpäivät ovat siitä parhaita, kun ihmiset joista ei kuule joka päivä laittavat viestiä ja saa mitä ihanampia yhteydenottoja. Kyllä sitä muistaa taas, kuinka ihania ihmisiä sitä onkaan ympärillä. Kun kuukauden verran on tehnyt töitä ja opintoja tukkaputkella, kokee jo pientä morkkista siitä, ettei ole ehtinyt olemaan riittävästi yhteydessä niihin tärkeimpiin ihmisiin. Onneksi parin viikon päästä koulun puolesta ainakin rauhoittuu ja aikaa jää monelle muullekin.

Seuravassa postauksessa lienee sitten jo tunnelmia vuosijuhlilta. Kiitos, kun luit loppuun!
-Jenna-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!