ENSIMMÄISET VIIKOT

Pikkuhiljaa alkaa päähän muodostumaan ajatus, että olen todella kouluun päässyt. Ensimmäisillä luennoilla professorit onnittelivat saavutuksesta ja itse hämillään näitä onnitteluja kuuntelin. Kesän aikana en ehtinyt pahemmin ajatusta pohtia, mutta nyt se todella on alkanut konkretisoitua. Ensimmäisen kolmen viikon aikana olen huomannut, että yliopisto on todellakin se paikka, jota varten olen kaikki nämä edeltävät vuodet opiskellut. On mahtava oivaltaa ja jakaa ajatuksia samanhenkisten ihmisten kanssa. Opinnot ovat lähteneet mukavasti rullaamaan ja mikä parasta, sain hyväksi luettua kaikki viime vuonna tekemäni avoimen yliopiston opinnot tähän tutkintoon. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että työelämään siirtyminen nopeutuu ainakin omalla kohdallani. En voisi olla enempää kiitollisempi, että uskalsin ottaa haasteen vastaan ja puurtaa 40opintopistettä välivuoden aikana. Toki alku opeopintojen kanssa on ollut melkoista säätöä kotiryhmien valinnan, sekä kursseille ilmoittautumisen kanssa. Pieniä tehtäviä puskee joka suunnasta ja lukujärjestyksen ihmeelliset koodit eivät sano vielä mitään. Kuitenkin uskon ja toivon, että kaikki selkeytyy ajan kanssa. Viimeistään kuukauden kuluttua ollaan jo huomattavasti selkeämmillä vesillä.

Kuva: Ueflife

Olen suuresti nauttinut arkeen paluusta ja aamuherätykset eivät tunnu yhtään pahalta idealta. Lukuunottamatta niitä aamuja, kun edeltävä ilta on mennyt töiden parissa. Selkeä rytmi ja mukavasti tekemistä varmistavat ettei tylsiä hetkiä kyllä pääse tulemaan. Ehkä joku päivä välivuoden ihania ja todella hitaita aamuja tulee ikävä, mutta ainakaan yliopiston alkuhuumassa ei niitä ole ikävä tullut. Katsotaan toisen kerran sitten joulukuussa, kun taivaalta tulee räntää vaakatasossa.

 
Tulevaisuus tuntuu huomattavasti kirkkaammalta, kun opintojen alkamisen myötä olen saanut selkeää kosketuspintaa siihen, mitä tulevaisuudessa tulen tekemään. On mahtavaa huomata, että opintojen rakentamisella pystyy vaikuttamaan esimerkiksi tulevaisuuden palkkaustasoon. Jos välivuoden tai pääsykokeisiin lukemisen aikana tarjoilijaksi jääminen tuntui jopa ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta, niin enää se ei siltä tunnu. Helppoahan se toki olisi ja lämmin positiivinen palaute siltä alalta toki tuntuu hyvältä, mutta kyllä se the juttu, on jossain muualla. Eikä tämä nyt tarkoita, etten haluaisi tehdä sitäkin työtä, niin hyvin kuin osaan. Haluan antaa parasta työpanostani paikassa kuin paikassa, missä sitten ikinä olenkaan töissä, Uskon kuitenkin, että haluan tehdä työurani jossain muualla, kuin yömyöhään viiniä kaadellen.

 Vaikka olen asunut Jyväskylässä sen 19 vuotta, niin opintojen alettua olen käynyt paikoissa joista en edes tiennyt. Uusi koti yliopiston kyljessä on myös herättänyt vain pelkkää hymyilyä. Jos ala-asteella koulumatkaa oli 2,5km, yläasteella 10,5km ja lukioon se 30km, niin tämän hetkinen vajaan 500m koulumatka tuntuu suhteellisen hyvältä. Tosin omat riskinsä siinä on, ettei ehkä tule aina lähdettyä riittävän ajoissa liikkeelle...

Innolla jään odottelemaan syksyn etenemistä ja kurssien jatkumista. Erityisesti odotan niitä oivalluksia ja rakentavia keskusteluja. Toki töidenkin osalta odotan tulevan pikkujoulukauden haasteita.

Iloista syksyn jatkoa!
Jenna