maanantai 28. elokuuta 2017

VÄLIVUODEN VIIMEINEN PÄIVÄ

Huomisesta lähtien sitä ollaankin sitä virallisesti fuksi, kasvatustieteen ylioppilas. Olen nauttinut kuluneen vuoden vapaudesta todella paljon, mutta nyt arki saa kunnolla palata. Tunnelmat ovat aika ristiriitaiset, sillä toki mielellään aloittaa jotain uutta ja pääsee elämässä eteenpäin, mutta samalla näin introverttinä ihmisenä koen ahdistusta niin monesta uudesta ihmisestä ja tutustumisesta. Sinäänsä hassua, koska työn puolesta tulee kuitenkin hoidettua satoja ihmiskohtaamisia, mutta tämä ajatuksena aiheuttaa epämukavaa tunnetta. Viime viikkoina olen useaan kertaan kuullut kysymyksen: Jännittääkö? Johon voin vastata, ettei oikeastaan. Olen tehnyt opintoja etukäteen n. vuoden opintojen verran. Totta kai okl:n erilainen rytmi ja tyyli sinäänsä mietityttää, mutta eiköhän kaikesta selvitä, kun vauhtiin pääsee. Haasteita riittää ja viimeistään siinä vaiheessa, kun pianon soittoa aletaan opettelemaan, niin muutama hikikarpalo saattaa vierähtää minunkin otsalleni.
Pidin välivuodesta kovasti ennen kaikkea vapauden vuoksi. Vastaavaa vuotta ei tule olemaan varmaankaan seuraavaan neljäänkymmeneen vuoteen, joten tietynlaisella haikeudella käännän uuden lehden elämässäni. Huomisesta eteenpäin opiskellaan, taas vähän opiskellaan ja tehdään töitä siinä sivussa. Sitten kun valmistutaan mennään töihin tai kenties opiskellaan vähän lisää. En olisi vuosi sitten kuvitellut sanovani näin, mutta onneksi sain pitää välivuoden.

Joensuu jäi osaltani viime viikonloppuna taakse; ainakin toistaiseksi. Kaupunki kohteli minua hyvin ja jos joskus sinne palaan, niin voin hymy kasvoilla sen tehdä.  Uudessa Jyväskylän asunnossa huonekalut etsivät kovasti omaa paikkaansa. Purettavia laatikoita on vielä runsaasti, mutta ehkä jossain välissä nekin tavarat sijoittuvat johonkin nurkkaan. Muuttaminen itsessään ei todellakaan ole suosikkihommaani, joten ehkä tässä asunnossa nyt toivottavasti ollaan hetki edes paikallaan.

Opintojen ohella saan jatkaa töissä. Viinin kaataminen on varmasti loistavaa vastapainoa koulumaailmalle. Välivuodesta saankin olla kiitollinen myös sen vuoksi, että hankin itselleni epävirallisesti ammatin sen aikana. Saan ensi vuonna pitää elämäni ensimmäisen palkallisen kesäloman, eikä kesätöistä ainakaan toivon mukaan pitäisi olla pulaa hetkeen. Olen niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta, joka minulle on annettu. Ilman välivuotta en olisi nähnyt tätä kaikkea, mitä nyt olen kokenut. Näin kaiken pitikin mennä!


Haluan toivottaa kovasti tsemppiä jokaiselle fuksille tuleviin opintoihin. Haluan myös tsempata kaikkia välivuoden viettäjiä. Haalareissa kulkevat fuksit tuntuvat todella pahalta, mutta älä anna sen lannistaa. Ota kaikki irti tästä vuodesta! Jos kuitenkin harmistus välivuodesta vielä painaa, niin kurkkaappa TÄMÄ

Ihanaa syksyä!
Jenna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!