TULOKSET

Haluan avata aluksi hieman soveltuvuukokeiden tunnelmia, koska en ole niistä maininnut vielä blogin puolella. Mielestäni kyseinen koemuoto on erittäin raastava, mutta toisaalta löydetäänpä ne jyvät akanoista viimeistään silloin. Opettaja, kun ei vain voi olla sosiaalisesti kykenemätön toimija, vaan täytyy myös pystyä toimimaan aivan kaikenlaisten ihmisten parissa.
     Jyväskylän luokanopettajakoulutuksen koeaamu alkoi klo 8 psykologisella testillä, jonka jälkeen oma näytönpaikkani oli vasta klo 15. Yksilöhaastattelua oli tänä vuonna muokattu pysäkkimuotoiseksi haastatteluksi, jossa oli viisi eri pistettä. Jokaisessa pisteessä oli luonnollisesti eri haastattelija sekä eri tehtävä suoritettavaksi ja aikaa vaivaiset viisi minuuttia per pysäkki. En muista milloin olisin viimeksi ollut yhtä hermorauniona. Odottelu oli todella piinaavaa ja loi painetta entisestään. Vaikka olenkin jo työelämässä kohdannut jos jonkinlaista tilannetta, mutta vastaava oli kyllä jotain aivan uutta. Voi tietysti johtua siitä, että kyseinen tilanne nyt oli ratkaiseva sen suhteen, mitä tulevaisuudessa teen. Jännitys kuitenkin katosi välittömästi, kun astelin ovesta sisään ja aloin suu vaahdossa selittää asioita ja mielipiteitäni. Paljon olisi voinut vielä sanoa ja jopa tärkeitä juttuja jäi sanomatta, mutta mielestäni sain kyllä kerrottua asiat ytimekkäästi ja rehellisesti ja juuri niin kuin halusin.

 Joensuun erkan haastatteluosuus olikin sitten ihan toista maata. Yksi 20min yksilöhaastattelu, jossa kaksi henkilöä kyselivät kysymyksiä laidasta laitaan. Pahimpia kysymyksiä olivat mm. Mitä et opettajana haluaisi tehdä ja mitkä ovat heikkoja puoliasi ajatellen opettajan työtä. Onneksi jäätymisiä ei tullut vaan eteenpäin mentiin rennolla otteella. Ryhmätilanteessa kohdalleni osui aivan huikea ryhmä, jonka kanssa ehdimme jutustella jo ennen koetilannetta. Tilanne oli nopeasti ohi ja koko kokeesta jäi ihan mieletön fiilis.

    Soveltuvuuskokeista sitten tuloksiin. Kuinka tässä sitten kävikään... Sain noin viikko sitten tietää päässeeni Joensuuhun opiskelemaan erityisopettajaksi. Siinä sitten tietysti huokaisin helpotuksesta, että muutot sun muut taitaa jäädä tällä kertaa väliin ja voin palata siihen ihanaan tuttuun ja turvalliseen ympäristöön ja kaikki jatkuu entisellään lukuunottamatta uusia opintoja. Salaa toivoin, että Jyväskylästä tulisi esimerkiksi varasija 60, ettei tarvitsisi sumplia asioita. No toisin siinä sitten kävikin, kun sain suoran opiskelupaikan Jyväskylästä. Parit tuskan kyyneleet tuli vuodatettua, kun ajattelin tätä kaikkea projektia, mitä tässä on taas edessä. Jyväskylä opiskelupaikkana vähän jopa ahdistaa. Sinäänsä hauskaa, koska olen kuitenkin Jyväskylässä viettänyt elämästäni sen 19 vuotta ja Joensuussa vain vuoden verran. On yllättävää, miten äkkiä sitä kiintyy tiettyyn kaupunkiin ja puhumattakaan asuntoon.

 Joensuussa on tällä hetkellä koti, jonka tosin nyt täytyy siirtyä Keski-Suomeen. Koko vuorokausi mennyt vain muuttoa yms. pohtiessa, eikä ole osannut edes ajatella opiskelupaikkaa sen syvemmin. Jos vuosi sitten itkettiin välivuotta, niin nyt oikeastaan jään haikeudella kaipaamaan kaikkea sitä, mitä sen aikana loin ja tein. Asioita on kuitenkin ajateltava positiivisen kautta ja toivottavasti tämä uusi askel tuo mukanaan jotain uutta ja uskomatonta. Turha tässä on nimittäin surkutella ja voivotella, kun viime vuoden varasija 52 vaihtui kolmeen hyväksyttyyn vastaukseen, kun Jyväskylän lisäksi, Joensuun erityispedagogiikka ja julkisoikeus toivottivat tervetulleiksi. Voidaan siis päätellä, että jonkin verran olen elämässä eteenpäin mennyt. Viiden vuoden päästä voin (toivottavasti) kutsua itseäni oikeasti opettajaksi
-Jenna-