MAALISKUU- YHTÄ JUHLAA?

Mikä on ensimmäinen tunteesi, kun olet juuri saanut kengät jalkaasi ja poistumassa ulko-ovesta kohti juhlia, kun seuralaisesi kutsuu sinua nimeltä ja käskee katsoa mekkosi vetoketjua. Ensimmäisellä kosketuksella tuo selässä oleva vetoketju tuntuu ihan normaalilta, kunnes vilkaiset peiliin ja huomaat sen revenneen keskeltä kahtia. Näin alkoi tänä vuonna Judican vuosijuhlien juhlinta. Ei aivan odotetusti, muttei yksi revennyt vetoketju kuitenkana iltaa pilannut. Onneksi lähellä oli ystävä, joka käsin ompeli mekon päälleni, niin ettei kukaan edes huomannut tätä pientä onnettomuutta. Iso kiitos vielä siitä!

        Minulle nämä olivat jo toiset vuosijuhlat, joissa sain olla mukana. (Viime vuoden juhlista kuvia löydät TÄÄLTÄ ) Omia vuosijuhlia tosin odotetaan vielä hetken verran, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita. Mahdollisesti jo tulevana syksynä. Tänä vuonna juhlista osasi ottaa enemmän irti, kun juhlan kulku oli jo melko tuttu, eikä tarvinnut jatkuvasti jännittää, niin kuin edeltävänä vuonna. Ruoka oli hyvää ja seura vielä parempaa ja juhlat jatkuivatkin aina yön pikkutunneille saakka.

Kuun vaihteessa vietimme noin viikon verran talvilomaa Levin upeissa maisemissa. Edellisestä hiihtokerrasta oli päässyt vierähtämään jo vuoden verran, niin oli enemmän kuin terapeuttista päädä pitkästä aikaa suksille. En edes muistanut kuinka paljon siitä todella pidänkään. Sukset lähtivätkin mukaani Joensuuhun ja innolla odotankin millon Joensuun ladut ehdin korkkaamaan. Mikä kuitenkin teki hiihtolomasta edellisiä vuosia paremman, oli täysipäiväisen lomailun mahdollisuus, kun yksikään oppikirja ei kuumotellut vieressä. Pieni irtiotto töistä ja opinnoista, sekä laatuaika perheen kanssa virkisti kummasti mieltä.

Hakuaika korkeakouluihin alkaa ihan muutaman päivän kuluttua. Olenkin isoon ääneen päivitellyt ajan nopeaa kulumista. Tuntuu kuin viime vuoden pääsykokeista olisi kulunut vasta vain tovi ja nyt seuraava koitos onkin jo edessä. Materiaalien julkaisuun on aikaa enää vaivaiset 20 päivää ja tällä hetkellä päällimmäisenä ajatuksena on innostus. Tuo ajatus tulee tosin muuttumaan aika pian urakan alkamisen jälkeen, mutta pidetään mieli positiivisena, niin kauan kuin voidaan. Olen luonnostellut Vakavasta ja siihen liittyvistä ajatuksista aivan omaa postaustaa, joten taidan jättää tältä erää asian puimisen tähän.

       Maaliskuu näyttää kalenterin osalta sen verran kiireiseltä, että ohjelmasta ei ainakaan ole pulaa. Ampumahiihdon maailmancupin kilpailut tuovat ainakin ravintola-alalle sen verran töitä, että hoppua kyllä sillä saralla piisaa. Lisäksi kaksi avoimen kurssia (oikiksen ja kauppiksen kurssit) verottavat jonkin verran. Kuulostaa siis melko työntäyteiseltä, mutta onneksi aikaa löytyy Netflixille ja toki myös blogille. 

Ihanaa naistenpäivää jokaiselle ihaNaiselle!

-Jenna-